Henki, sielu ja ruumis: Totuus pelastuksen takana

Ihminen: henki, sielu ja ruumis

Jokainen ihminen koostuu hengestä, sielusta ja ruumiista

”Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.” 1. Moos. 2:7.

Ruumiimme on muovattu maan tomusta, ja se elää sen avulla, mikä kasvaa maasta. Ruumiillani olen yhteydessä kaiken luodun kanssa. Jumala puhalsi elämän hengen ihmisen sieraimiin. Henkeni välityksellä olen yhteydessä Jumalaan. Kun henki tuli ruumiiseen, ihmisestä tuli elävä sielu. Sielu on elämä – hengen ja ruumiin yhteistyön lopputulos. Sieluni kautta olen yhteydessä ihmisiin.

Erotettu Jumalasta

Tarkoitus oli, että Jumala ohjaisi meitä henkemme kautta; mutta sitten tapahtui syntiinlankeemus – erottautuminen Jumalasta. Ihmiset alkoivat elää ruumiin himojen mukaan (1. Moos. 3:6). Sen sijaan että ruumis olisi toiminut työkaluna hengen palveluksessa Jumalan hyväksi, se asettui johtoasemaan. Erottautuminen Jumalasta tapahtui, kun hengestämme tuli lihan himojen orja. Tämän lankeemuksen hedelmä on kaikki se turmelus, minkä näemme maailmassa. Se on himojen seurausta (2. Piet. 1:4).

Loputon tyhjyys

Koska ruumis on ottanut ohjat käsiinsä, ihmiset ovat maallisia – lihallisia eivätkä hengellisiä. Heidän elämänsä on luodussa ja palvoo tämän maailman suuruutta. Kun keskustelet jonkun ihmisen kanssa, huomaat heti, että sielu – aistit – pyörii ainoastaan näkyvässä. Tässä tilassa ihminen on rauhaton ja kärsii maailman tyhjyydestä. Ihmisen henki ei koskaan voi tulla tyydytetyksi tai ravituksi luodusta. Pimeydessään he eivät käsitä tätä ja etsivät viihdykettä ja ajanvietettä, jotka pelkästään lisäävät tyhjyyttä. He saavat esimakua helvetistä sielussaan. Mutta Jumala ei ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan tässä tilassa. On kirjoitettu: ”Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan"?” Jaak. 4:5.

Hengellinen mieli

Jotkut kääntyvät Jumalan puoleen saatuaan valoa evankeliumista. Himojensa rakastamisen sijaan he tekevät Jeesuksen sanojen mukaan: Ottakoon joka päivä ristinsä ja kieltäköön itsensä (Luuk. 9:23). Siten heidän henkensä vapautetaan lihassa olevasta synnistä, ja he saavat yhteyden Jumalan kanssa. Kun he nyt tulevat ravituiksi Jumalan sanalla ja rukouksella, he saavat voimaa ruumiinsa alistamiseen ja sen pitämiseen orjuudessa (1. Kor. 9:27).

Siten heistä tulee hengellisiä ja he saavat elämänsä – sielunsa – taivaallisiin. Sinäkin huomaat sen, kun keskustelet sellaisten ihmisten kanssa, että he arvostavat sitä, mikä on näkymätöntä; mikä on ikuista. He tulevat pois katoavan tyhjyyden levottomuudesta katoamattomien elämänarvojen pariin, jotka antavat rauhan heidän hengelleen. Heidän sielunsa saa esimakua taivaasta. Sielun täydellinen vapautuminen katoavasta tyhjyydestä on uskomme päämäärä (1. Piet. 1:3-4 ja 9).

Kutsumus ja tehtävä

Jeesus opetti meitä rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Matt. 6:10. Tämän Jeesus toteutti lihansa päivinä, ja hän sanoi maailmaan tullessaan: ”…ruumiin sinä minulle valmistit… – tehdäkseni sinun tahtosi, oi Jumala.” Tämä on myös meidän kutsumuksemme ja tehtävämme. Olemme myös saaneet ruumiin. Kun se ei saa ottaa johtoa käsiinsä, niin että vajoamme himoihin ja haluihin, vaan annamme sen eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, silloin levitämme Jumalan valtakuntaa maan päällä. Vastaanotamme henkemme kautta Jumalan tahdon ja toteutamme sen ruumiillamme. Tämän yhteistyön hedelmä on taivaallinen elämä – pelastunut sielu.

Jeesus sanoo: ”Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä!” Matt. 6:32-33 (Luuk. 12:27-31). Pakanat etsivät ruumiin tarpeita, siinä on heidän painopisteensä.  Eläimet tekevät samoin. Meidän kohdallamme täytyy olla toisin. Meillä on oltava silmiemme edessä se, että henkemme saa ravintoa ja voi hyvin – meidän on ensin etsittävä Jumalan valtakuntaa. Jos teemme sen, Jumala huolehtii ruumiistamme. Siten pelastumme kaikesta maailmaa vaivaavasta murehtimisesta.

Tämä hengen vapautuminen lihassa olevasta synnistä on ylösnousemus, ja vain ne, jotka ovat osallisia tästä pelastuksesta, pääsevät ensimmäiseen ylösnousemukseen. He ovat autuaita ja pyhiä; sillä ”…heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan tuhat vuotta.” Ilm. 20:6. Ainoastaan tämän pelastuksen kautta rauhan Jumala voi pyhittää meidät kokonaan, niin että henkemme, sielumme ja ruumiimme varjeltuvat täydellisinä, nuhteettomina meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen (1. Tess. 5:23)!