Hengen laki vapauttaa synnin ja kuoleman laista

Synnin ja kuoleman laki asuu jäsenissämme. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksessa Jeesuksessa, on vapauttanut minut synnin ja kuoleman laista (Room. 7:2-23; Room. 8:2).

Lain valo ei kyennyt läpivalaisemaan ruumista ja paljastamaan synnin ja kuoleman lain kätköpaikkoja; lain valon tehtävä rajoittui vain ulkoisiin synteihin, jotka ovat sisäisen synnin ja kuoleman lain hedelmiä.

Mikä laille oli mahdotonta, sen Jumala teki lähettämällä oman Poikansa syntiuhriksi ja langettamalla tuomion lihassa olevalle synnille (Room. 8:3).

Jumalan tuomio, joka kohdistuu jäsenissä olevaan syntiin, on täytetty Kristuksessa Jeesuksessa. Taivasten valtakunta on tullut meihin. Kuuliaisuutemme ansiosta Kristuksen Henki pystyy raivaamaan itselleen pääsyn ennen tuntemattomille alueille ruumiissamme, nimittäin synnin ja kuoleman lain vaikutusalueelle. Jumalan Hengen yhdistyessä veden ja veren kanssa (Kristuksen kuolema lihassamme) se vähä vähältä saa kukistetuksi synnin ja kuoleman lain siten, että Hengessä itsessään oleva laki herättää eloon ihmishenkemme, jota synnin ja kuoleman laki ennen vallitsi.

Synnin laki ja kuoleman laki ovat kaksi erillistä lakia, jotka vaikuttavat kumpikin omalla tavallaan.

Synnin laki esittää jatkuvasti vaatimuksiaan tietoisuudellemme. Jos seuraamme niitä uskollisesti, tämä laki vie saaliinsa kuoleman lain valtaan. Jos synnin laki hallitsee ihmistä, mutta hän ei ole vielä joutunut kuoleman lain valtaan, omatunto on hereillä. Silloin Henki näyttää ihmiselle toteen hänen syntinsä. Ihmisen jatkaessa synnin tekemistä kuoleman laki aiheuttaa omantunnon kuolemaa, jolloin hän tekee syntiä omantunnon siitä soimaamatta. Synnin laki johtaa jumalatonta edelleen ennen tuntemattomille alueille, tekemään syntiä sielläkin. Kuoleman laki tuottaa jälleen omantunnon kuolemaa, ja lopuksi ihminen on kuollut synteihin ja rikkomuksiin.

Hengen laki vaikuttaa vastakkaisella tavalla. Se valaisee syntiä, jota aikaisemmin teimme omatunto vaieten. Se nostaa synnin omantunnon valoon kuoleman lain rautakourasta. Olemme samaa mieltä Jumalan Hengen kanssa, tuomitsemme synnin ja luovumme siitä (Gal. 5:16-18; 1. Piet. 4:1). Seuraavaksi tietoisuuteemme tulee joku uusi synti, tuomitsemme myös sen jne., ja niin meidät tehdään eläviksi.

Tämä prosessi etenee vähän kerrallaan, ja toisin kuin syntien anteeksisaaminen, se ei voi tapahtua hetkessä.

Elämä on vakavaa, koska aiheutamme itse pelastumisemme tai kadotustuomiomme. Jumala on säätänyt lakeja jokaiseen asiaan, eikä hän poikkea niistä, sillä hän ei erottele ihmisiä.

Meidät, jotka elämme, annetaan alati Kristuksen kuolemaan, niin että myös Kristuksen elämä voisi ilmestyä kuolevaisessa lihassamme (2. Kor. 4:10-11).