Halusin luopua uskosta, mutta Jumala ei halunnut päästää minua menemään

Olin käynyt aivan voimattomaksi ennen kuin muistin erään oleellisen asian, joka minulta puuttui.

Kirjoittanut Julia Albig
Halusin luopua uskosta, mutta Jumala ei halunnut päästää minua menemään

Pari vuotta sitten minulla oli varsin vaikea jakso elämässäni. Olin äärimmäisen masentunut taistelussani syntiä vastaan, ja olin valmis jättämään kaiken. Kaikki oli niin vaikeaa. Koko elämä yhtä taistelua syntiä vastaan vaikutti yksinkertaisesti liian pelottavalta, liian rasittavalta. Milloin voisin hieman levähtää? Kuinka voisin ”tehdä hyvää, enkä väsyä”, niin kuin Gal. 6:9:ssä on kirjoitettu?

Äitini runsaan ja kärsivällisen innostuksen avulla ymmärsin pian, että syy ongelmiini oli se, että olin kadottanut päämäärän silmieni edestä. ”Kun ei ole näkyä, kansa villiintyy!” Snl. 29:18. Tämä alkoi olla totta elämässäni. Olin alkanut kiinnittää huomiotani liiaksi elämääni täällä maan päällä, niin että unohdin suunnata katseeni eteenpäin kohti ikuisuutta. Kuinka sotilas voi selviytyä taistelusta, jos hän ei näe edessään olevaa päämäärää – sodan loppua ja sen saavuttamista, minkä puolesta hän taistelee?

Mikä on näkyni?

”Mooses piti parempana kärsiä yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saada synnistä hetkellistä nautintoa …sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” Hepr. 11:25-26.

Aloin pureutua Jumalan sanaan löytääkseni juuri sen palkan, johon voin kohdistaa katseeni. ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istuutunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.” Ilm. 3:21. Pelkästään tämä lupaus kuulostaa riittävältä perusteelta voittoelämän elämiseen! Lukiessani löysin kuitenkin niin paljon enemmän:

Taivaassa tulen liitetyksi yhteen kaikkien niiden kanssa, jotka ovat seuranneet Jeesusta tiellä, jolla synti voitetaan – aivan ensimmäisistä opetuslapsista lähtien aina rakkaaseen äitiini saakka. Siellä on oleva täydellinen rauha ja ykseys – jota synti ei ole saastuttanut. Syntiset taipumukset, joita löydän luonnostani, eivät enää koskaan aiheuta minulle murhetta. Sen sijaan loistan hyvyyttä, rakkautta, iloa; kaikkia hyveitä, jotka saan, kun voitan synnin!

Saan olla yhdessä Jeesuksen kanssa ikuisesti, hänen, jota rakastan yli kaiken!

Huomiota herättävä muutos

Muistan ajatelleeni silloin, että vaikka eläminen Jumalalle olisi joka päivä täällä maan päällä ylenpalttista taistelua, ja vaikka tuntisin itseni kurjaksi loppuelämäni, niin Jeesuksen kohtaaminen ja palkan saaminen tekisi taisteluni kannattavaksi.

Niinpä tein sen. Luovuin kaikesta ja annoin sydämeni kunnolla Jumalalle. Sanoin itselleni: ”Vain lyhyt, kurja elämä ja sitten voin mennä iloon, jonka Jumala on luvannut minulle.”

Mutta sitten tapahtui jotain merkillistä. Sen sijaan, että olisin tuntenut itseni kurjaksi, tulin iloiseksi! Koin henkilökohtaisesti sanat, jotka Jumala sanoi Abrahamille: “Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi, sinun palkkasi on hyvin suuri.” 1. Moos. 15:1.

Jumala kilpenäni, silmät kiinnitettyinä edessäni olevaan päämäärään voin hallita syntiä voittaen. Kiusauksiin joutuminen tuottaa minulle iloa, sillä näen, mitä vastaan taistelen, sen sijaan että olisin keskittynyt kärsimyksiin. Kiusaukset ovat mahdollisuuksia, jotka auttavat minua lähemmäksi päämäärää, kun suhtaudun niihin oikein.

Synkät, raskaat tunteet yrittävät edelleen saada minut valtaansa, kun tilanne muuttuu rankaksi, mutta nyt tiedän, että näiden tunteiden lähde on epäusko Jumalan lupauksia kohtaan. Voin voittaa ne valitsemalla uskon Jumalan sanaan ja kiinnittämällä katseeni päämäärään.

Palkan esimakua

Parasta, mitä olen kokenut, on se, ettei minun tarvitse odottaa pääsyä taivaaseen voidakseni maistaa uskollisuuteni palkkaa. Jumalan siunaus alkaa jo täällä eläessäni. Voitto synnistä on antanut minulle rauhaa ja iloa, ja taisteluni ovat lyhyitä ja ratkaisevia. Jumala antaa minulle voimaa siihen, etten väsy koetuksissani, ja tulen vahvistetuksi hengessäni, kun luen hänen sanaansa.

On kirjoitettu, että Herran silmät tarkkailevat koko maata vahvistaakseen niitä, jotka ehyellä sydämellä ovat antautuneet hänelle (2. Aikak. 16:9). Tämä on lohdutukseni. Jumala rinnallani ja päämäärä silmieni edessä olen voittamaton taistelussani syntiä vastaan. Kiitos Jumalalle lupauksista, jotka hän on antanut niille, jotka ovat uskollisia häntä kohtaan!