Haluatko olla onnellinen?

Tähän kysymykseen ei ehkä ole niin vaikea vastata. Mutta kuinka oikeastaan voi tulla onnelliseksi? Kuinka voi saavuttaa täyden tyytyväisyyden, rauhan ja ilon elämässä? Onko se ylipäätään mahdollista?

Eräänä iltana tulin ajatelleeksi kertomusta, jonka kuulin jonkin aikaa sitten. Siinä kerrottiin vanhemmasta heikossa kunnossa olevasta miehestä, joka oli ulkona kävelyllä ja saattajana hänellä oli nuori mies. Vanha mies kääntyi nuoremman puoleen ja sanoi kasvot loistaen: "Olen niin onnellinen! Ja tiedätkö miksi? Koska en enää halua mitään itse! Vanha mies oli läpi elämänsä luopunut omasta itsekkäästä tahdostaan Jumalan hyvän tahdon hyväksi. Ja se oli tehnyt hänet niin onnelliseksi.

Seuraavana päivänä istuin autossa erään työkaverini kanssa, ja silloin keskustelu suuntautui TV-ohjelmaan, joka oli järkyttänyt meitä molempia. Siinä kerrottiin nuorista ihmisistä, joilla oli lähes kohtuuttomia vaatimuksia kumppaniaan kohtaan ja myös sitä kohtaan, kuinka elämän tulisi sujua. Siihen kuului loistelias elämä, joka koostui hienosta talosta, kauniitas ulkonäöstä ja kalliista ruuasta. Pahinta oli, että nämä nuoret ihmiset vaikuttivat vakuuttuneilta siitä, että jos he vain saisivat vaatimuksensa täytetyksi, silloin he tulisivat onnellisiksi. Mutta onko se totta?

Tulin ajatelleeksi sitä, mitä olin kuullut edellisenä iltana; sitä selvyyttä, minkä ne sanat toivat mukanaan ja sitä yksinkertaisuutta, jolla ne sanottiin. Vanhan miehen sanat kertovat ymmärryksestä, joka ulottuu paljon pidemmälle kuin se, mitä tavallisesti liitetään onneen. Se on onnea, mikä on täysin riippumaton ulkoisista olosuhteista. Nimittäin se onni, jonka saa luopumalla omasta tahdostaan.

Ajattelin: Onko se todella niin yksinkertaista? Onko todella totta, että voi tulla onnelliseksi luopumalla omasta tahdostaan?

Esimerkki onnellisesta elämästä

Hebrealaiskirjeessä 1: 9 lukee: "Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut riemun öljyllä, sinut, ei kumppaneitasi."

Tämä jae kertoo, kuinka Jeesus suhtautui, kun hän eli täällä maan päällä. Häntä voideltiin riemun öljyllä enemmän kuin hänen osaveljiään, eli hän oli onnellisempi kuin muut ihmiset omana aikanaan. Mutta mitä vanhurskautta hän rakasti, ja missä tämä vääryys tuli sisälle?

Jeesus sanoo itse; «Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.» (Joh. 6:38). Hän rakasti Jumalan tahtoa ja eli tehdäkseen sen mukaan. Vääryys, jota hän vihasi, oli hänen oma tahtonsa – hänen inhimilliset taipumuksensa, jotka tahtoivat vastoin Jumaan tahtoa.

Näemme esim. Matt. 26: 39-44, kuinka Jeesus taisteli rukouksissa, jotta oma tahto ei saisi valtaa. Siten Jeesus taisteli joka päivä elämänsä aikana, kun hän huomasi, että ärtymys, murehtiminen tai kärsimättömyys alkoi painaa häntä. Hän rakasti jumalan tahtoa, joka tarkoitti, että hänen tuli kärsiä kärsivällisesti, kantaa ihmisten vajavaisuuksia, siunata ja tehdä hyvää.

Jeesus ei siis halunnut, niin kuin ei tämä vanha mieskään, mitään itselleen. Joka päivä sinä aikana kuin hän oli täällä maan päällä, hän oli asennoitunut tekemään taivaallisen isänsä tahdon, ja samanaikaisesti hän sanoi "ei" kaikelle, mikä oli tämän tahdon ulkopuolella.

Jos uskon, että Jeesuksen elämä on seuraamisen arvoista, tulee myös minun, niin kuin hän, luopua omasta inhimillisestä tahdostani!

Omasta tahdosta luopuminen=onnellisuus?

Ihmisinä meillä on valtavan vahva omatahto, joka tulee esille jo kun olemme pikku-lapsia. Meillä on ajatuksia siitä, mihin meillä on oikeuksia, kuinka meitä pitää kohdella, miltä meidän tulee näyttää, mihin me pystymme ja miten haluamme asioiden menevän. Kun minun suunnitelmani yhdestä tai toisesta syystä epäonnistuvat ennalta arvaamattomien asioiden takia, tai joku vastustaa minua tai minun omaa tahtoani, silloin onnellisuuteni asetetaan koetukselle. Näissä tilanteissa, joita kaikki ihmiset suuremmassa tai pienemmässä määrin kohtaavat, inhimillinen tahtomme raskauttaa meitä murehtimisella, katkeruudella tai tunteella, että meitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.

 Kuinka voin säilyttää onnen, rauhan ja ilon sellaisissa olosuhteissa?

Niin, aivan yksinkertaisesti luopumalla omasta tahdostani ja luottamalla Jumalaan, niin kuin myös Jeesus teki, kun hän oli täällä maan päällä. Syntinen ihmistahto haluaa aina vastustaa Jumalan tahtoa, «Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan,..» (Room. 8: 7). Se johtaa meitä kauemmas ja kauemmas pelastajasta, joka luopui omasta tahdostaan.

Jos valitsen elämän olosuhteissa sanoa "kyllä" omalle tahdolleni, (ja samalla "ei" Jumalan tahdolle) tulen päätymään tyhjyyteen. Onnettomaan ja yksinäiseen olotilaan; yksinäisyyteen kaikkine vaatimuksineni ja kauaksi Jumalasta ja hänen täydellisestä johdatuksestaan.

Jos siis haluan olla onnellinen, tulee minun jättää koko elämäni Jumalan käsiin ja luottaa taivaalliseen isääni. Silloin täyttyy sana Matt.6:33 : «Etsikää enen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.» Vasta silloin tulen todella onnelliseksi!

Kumpa moni löytäisi tien onnelliseen elämään tämän yksinkertaisen ohjeen mukaan: "En halua mitään itse."