Gideon: Pelkurista sankariksi

«Herra on kanssasi, sinä urhea sankari! Sinä olet pelastava Israelin midianilaisten kädestä!»

Nämä sanat, jotka Jumalan lähettämä enkeli puhui Gideonille, oli tarkoitettu rohkaisemaan – mutta Gideonin ensimmäinen ajatus näytti olevan: "Miksi minä? Eikö ole ketään vahvempaa tai rohkeampaa tekemään sitä?"

Jumalan käskyt eivät aina vaikuta meistä järkeviltä. Ihmisinä olemme likinäköisiä ja heikkoja. Me lankeamme kerta toisensa jälkeen, kun luotamme omaan voimaamme sen sijaan, että näkisimme vaivaa etsiä ja tehdä Jumalan tahto elämässämme. Gideon saisi itse kokea tämän elämässään.

Sorrettu kansa

Koska Israelin kansa oli kääntynyt pois Jumalasta, Jumala antoi midianilaisten terrorisoida Israelia seitsemän vuotta ja tuhota heidän maansa ja kotieläimensä. Tuom. 7:12:ssa on kirjoitettu, että midinialaisia "oli kuin heinäsirkkoja, eikä heidän kameleillaan ollut määrää,; niitä oli kuin hiekkaa meren rannalla."

Hädässään Israel huusi Jumalan puoleen. Armossaan Jumala puuttui asiaan ja päätti, että Gideon johtaisi köyhiä, sorrettuja ja ahdistettuja israelilaisia voittoon.

Kun Gideon kuuli tämän, hän on varmaan ajatellut: "Etkö tiedä, kuinka heikko ja pelokas olen?" Tietysti Jumala tiesi tämän, mutta silti hän valitsi Gideonin. Jumala tuntee meidän persoonallisuutemme ja heikkoutemme ja taipumuksemme syntiin. Mutta hän ei ole valinnut meitä erehdyksessä. Ne, jotka näkevät itsensä suurimpina, vahvimpina ja viisaimpina, kuulevat huonosti Jumalan äänen omien korkeiden ajatustensa ja mielipiteidensä läpi. Ne, jotka ovat nöyriä, mutta avoimia ja vastaanottavia sydämeltään, heistä voi tulla Jumalan sotureita, jotka ovat valmiita tekemään Jumalan tahdon.

Epävarma johtaja

Gideon otti vastahakoisesti tehtävän vastaan. Hän pyysi Jumalalta merkkiä kerta toisensa jälkeen. Ensin enkeli kutsui tulen kuluttamaan uhrilahjan, jonka Gideon oli tuonut mukanaan. Myöhemmin Gideon pani kerittyjä villoja ulos kahtena yönä peräkkäin. Ensin hän pyysi, että villat olisivat märkiä ja maa kuiva, ja sitten, että villa olisi kuiva ja maa märkä.

Jumala kieltäytyi menettämästä uskoa Gideoniin, vaikka Gideon itse oli menetttänyt uskon itseensä.

Masentuiko Jumala näistä jatkuvista pyynnöistä? Alkoiko hän harkitsemaan tilannetta uudelleen? Ei! Kaikki nämä merkit ja ihmeet tapahtuivat, ja ne antoivat Gideonille voimaa ja uskoa, mitä hän tarvitsi! Jumala kieltäytyi menettämästä uskoa Gideoniin, vaikka Gideon itse oli menetttänyt uskon itseensä.

Kelataan ajassa vähän eteenpäin: Gideon on hiljattain varustettu Herran Hengellä, ja on nyt hän on 32.000 israelilaisen sotajoukon johdossa. Tämä on todella mahtava joukko! Sitten tulee uusi ohje Jumalalta: Kaikki, jotka pelkäävät, saavat mennä kotiin! Jumala tiesi, että Israel ottaisi kunnian voitosta ja juhlisi omaa voimaansa, sen sijaan että antaisi oikeutetun kunnian Jumalalle, joka on sotajoukkojen johtaja.

Uskotko, että Gideon olisi mielellään livahtanut pois juuri silloin? Olisiko hän yksi niistä pelokkaista, niin että ei olisi tarvinnut taistella henkensä kaupalla? Voitko kuvitella, miltä Gideonista on mahtanut tuntua, kun hän välitti tämän uuden ohjeen 32.000:lle sotilaalleen? Millainen johtaja tämä on, joka vapaaehtoisesti ilmoittaa sotilailleen, että he voivat lähteä pois juuri ennen taistelua.

«Vieläkin on liikaa väkeä!»

Sinä yönä lähti 22.000 Gideonin sotilasta pois. Tämän on täytynyt olla Gideonille vakava isku. 32.000 miehen johtajana hän oli jo alkanut uskoa, että se oli mahdollista. Mutta 10.000 miehellä tehtävä olisi melkein mahdoton!

Silloin Jumala puhui taas: «Väkeä on vieläkin liian paljon!»

Yksi asia on kuulla, mitä Jumala haluaa meidän tekevän … mutta sen toteuttaminen voi vaikuttaa aivan uudelta taistelulta!

Edelleen liian monta? Tämä uusi käsky kävi vastoin kaikkea inhimillistä ymmärrystä! Ja juuri niin Jumala halusikin toimia.

Kuuliaisena Jumalan ohjeita kohtaan, Gideon johti joukon joelle juomaan. Vain ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koira juo, saivat luvan jäädä;  kaikki muut lähetettiin kotiin. Kun pöly oli laskeutunut, Gideonille jäi vain 300 miestä!

300 miestä vastaan kokonainen armeija

Ajattele Gideonin pelkoa, kun Jumala sanoi: " Mene alas midinialaisten leiriin! Minä annan sen sinun käsiisi." Yksi asia on kuulla, mitä Jumala haluaa meidän tekevän … mutta sen toteuttaminen voi vaikuttaa aivan uudelta taistelulta!

Taas Jumala rohkaisi Gideonia jatkamaan. Hän määräsi Gideonin vakoilemaan leiriä, ja siellä Gideon kuuli, että myös midinialaiset sotilaat olivat peloissaan. Yksi heistä puhui unesta, jossa midinialaisten teltta meni kumollen, kun ohraleipä törmäsi siihen. "Se ei ole mikään muu kuin israelilaisen Gideonin, Jooaksen pojan, miekka", toinen midinialainen sotilas sanoi. "Jumala on antanut midinialaiset ja koko leirin hänen käsiinsä."

Gideonin usko uudistui, kun hän kuuli tämän. 300 miehensä kanssa, aseistautuneina vain torvin ja soihduin, jotka oli piilotettu saviruukkuihin, israelilaiset hiipivät midinialaisten leirin laitaan. Kun merkki annettiin, rikkoivat israelilaiset ruukut, niin että soihdut tulivat näkyviin, ja kaikki puhalsivat torviin ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka".

Midinialaiset oli yllätetty, ja he luulivat, että suuri sotajoukko oli piirittänyt heidät. He menivät paniikkiin, sotivat toisiaan vastaan ja pakenivat lopuksi yöhön. Heidän valtava voimansa oli kukistettu vain 300 miehen voimin, Gideon, Jumalan mies johtajanaan.

Hänen äänensä kuuleminen

Kuuntele Jumalan ääntä, joka johtaa sinua elämässäsi. Päivästä toiseen voimme tuntea että kohtaamme seiniä ja ylittämättömiä esteitä; se on hetki, jolloin näemme vihollisemme – synti, joka on syvälle juurtunut meihin – ja me tulemme kiusatuksi huolestumaan ettei meillä ole mahdollisuutta voittaa tätä taistelua. Mutta  hän tietää, ketä me olemme, ja hän on valinnut meidät ennen aikojen alkua tulemaan meissä asuvan synnin voittajiksi. Kun annamme Jumalan saada johtaa päätöksiämme, meistä tulee voittajia!

Voit lukea koko innostavan kertomuksen Gideonista Tuom. 6-8:sta.