Etsikää ensin hänen valtakuntaansa: Sitten opin, miten tämä koskee MINUA!

Olen kolmen hyvin aktiivisen lapsen ja pienen vauvan äiti.

Eräänä päivänä olin tiskaamassa astioita kyynelten valuessa pitkin poskiani. Jos joku olisi silloin tullut sanomaan, että lapset ovat siunaus, olisin todennäköisesti vastannut suoralta kädeltä, etten ole samaa mieltä pitänyt puheen, ajattelin itsekseni. Jeesushan tuli maan päälle vapauttaakseen minut, mutta en tuntenut itseäni vapaaksi. Kaikki tuntui raskaalta ja pimeältä synkältä.

Missä viisaus oli?

Olin varma siitä, että tein kaiken oikein. Rukoilin joka aamu ja keskustelin Jeesuksen kanssa jatkuvasti päivän mittaan rukoillen häneltä viisautta, jotta rauha vallitsisi kodissamme, ja minä voisin olla hyvä ja onnellinen äiti. Kokeilin kaikkea! Kokeilin palkitsemislistoja innostaakseni lapsia käyttäytymään, ja järjestin systeemin, saadakseni kotitoimet tehokkaammin tehdyiksi, niin että minulla olisi ollut enemmän aikaa olla lasten kanssa heidän kanssaan olemiseen. Se toimi jonkin aikaa, mutta sitä oli niin vaikea ylläpitää, ettei se pitkän päälle toiminut.

Minulla oli tapana herätä aamuisin ajatukseen siitä, kuinka hirveä päivästä tulisikaan kaikessa siinä, kun joudun ojentamaan lapsiani aamulla, päivällä ja illalla. Lisäksi kaikki kerääntyvät tiskit ja huutava vauva ja kolme lasta, jotka ryntäävät sinne tänne. En voinut vain jättää kaikkea. Halusiko Jumala todella, että minulla olisi likainen koti ja kunnioitusta vailla olevat lapset, jotka tekivät, mitä tahtoivat, ja vastapainoksi Jumala antaisi minulle rauhan? Mitä kaikesta luopuminen pitää sisällään?

Mitä enemmän rukoilin viisautta, sitä enemmän koin, etten saanut mitään Jumalalta mitään. Yritin pysyä rauhallisena ja myönteisenä, ja rukoilin viisautta riitojen ratkaisemiseksi lasten välillä ja rauhoittaakseni itkevää vauvaa, mutta kaikki päättyi aina siihen, että kaikki olivat onnettomia. Ennen kaikkea minä.

Mistä minun oikeastaan tarvitsi tulla vapaaksi

Eräänä päivänä, kun olin juuri istahtanut kahvikupin ääreen pantuani lapset nukkumaan vauva heräsi. Jälleen vaikea päivä takanapäin, ja olin itku kurkussa. Olin saanut tarpeekseni! Menin hänen sänkynsä viereen raskaalla sydämellä. Näin ei voinut jatkua enää päivääkään! Hyvin ilmaistu Nostin katseeni ja rukoilin Jumalaa vapauttamaan minut siitä, mikä sitten sitoikin minua. Eikö Jeesus tullut maan päälle juuri vapauttaakseen minut kaikesta, mikä on niin raskasta raskaasta? Yhtäkkiä tajusin erään asian. Sanoin hänelle, ettei hänen tarvitse antaa minulle viisautta siitä, kuinka vauvalle annetaan hyviä rutiineja tai kuinka minun tulee ojentaa lapsiani. Kaikki, mitä halusin, oli se, että tulisin vapaaksi omasta rauhattomasta lihastani rauhattomuuksineen. Yksi raamatunpaikka huom: pieni alkukirjain tuli mieleeni: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.” Matt. 6:33.

Alkuun en ajatellut sitä niin paljon. Enhän etsinyt mitään toisenlaista elämää, en rikkautta, kunniaa tai muuta, mitä maailma voisi tarjota. Olin täysin tyytyväinen kotiäitinä olemiseen. Yritin häivyttää jakeen mielestäni, koska se ei ollut ajankohtainen minulle, mutta se ei hävinnyt.

Seuraavana aamuna yritin jälleen saada onnettoman vauvan nukkumaan, kun vanhin lapseni tuli itkien luokseni. Hän oli satuttanut itsensä, ja tyttäreni vaati lisää pikkupurtavaa vetämällä minua hiuksista. Yhtäkkiä tajusin! ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa…” Näin itseni kysymässä Jeesukselta, mikä hänen tahtonsa oli kohdallani juuri silloin. Oli ikään kuin olisin kuullut hänen vastaavan: ”En halua, että saat kaaoksen järjestykseen, vaan kärsimättömyyden, joka nousee lihastasi ja sen, että annat periksi tuntemallesi paniikille ja epätoivolle.”

Juuri sen tein. Taistelin kaikkia tunteitani vastaan, jotka vyöryivät lihastani. Jumala hoiti kaiken muun. Oli kuin koko tilanne olisi ratkennut, ja kaikki rauhoittui. Lämmin tunne virtasi sydämeeni. Olin etsinyt ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, ja vastalahjaksi hän oli pitänyt lupauksensa ja järjestänyt minulle kaiken, mihin en itse kyennyt.

Ongelman juuren voittaminen

Jumala ei toivo sitä, että vain hyväksyn kaaoksen ympärilläni ja elän siivottomassa kodissa rääväsuisten ja tottelemattomien lasten kanssa. Hän antaa minulle viisautta ja apua, ja olen vakuuttunut siitä, että hän luo jotain uutta minussa paljastamalla lihassani olevan synnin, jotta voin voittaa sen joka tilanteessa.

Olen nyt alkanut taistella kaikkia vihollisiani vastaan. Olin nimittäin pyytänyt Jumalaa näyttämään minulle, mitkä olivat todellisia vihollisiani eri tilanteissa. Rukoilin myös syvempää vihaa sitä kohtaan, mikä ilmenee lihassani, kuten esimerkiksi kiittämättömyys, kunnian etsiminen, ahdistus, suuttumus, tyytymättömyys, syyn vierittäminen toisten niskoille. Sitä enemmän Jumala huolehtii nyt kaikesta siitä, mitä on tehtävä päivän mittaan. Viisaus siihen, kuinka lapsia on kohdeltava, tunkeutuu sisimpääni ja luo rauhan ja siunatun ilmapiirin.

Olen oppinut voittamaan ongelmien juuren, synnin omassa lihassani, sen sijaan, että kontrolloin tilannettani minulle sopivaksi Kaikki alkoi mennä paljon paremmin heti, kun olin oppinut ryhtymisen taisteluun!