Erilaista lähetystyötä

"Vapaus synnistä." Claude ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut näitä sanoja, ja ne saavat hänet iloiseksi. Hän tuskin jaksaa odottaa kokouksen loppumista saadakseen puhua näiden ihmisten kanssa ja kuullakseen enemmän elämästä, josta he puhuvat – perhe-elämästä ja henkilökohtaisesta elämästä – vapaana synnistä!

On vuosi 1956: Arild Tombre, pitkä 24-vuotias nuori mies Trondheimista, Norjasta, matkustaa autolla Saksasta Hollantiin. Matka on pitkä, mutta seura hyvää: Arild matkustaa yhdessä {link=/no/Tett-pa-livet/Biografi/Mon-hva-det-blir-av-denne-mann Elias Aslaksenin} ja {link=/no/Tett-pa-livet/Biografi/Sigurd-Bratlie-en-Guds-apostel Sigurd Bratlien} kanssa, jotka ovat kaksi jumalaapelkäävää miestä, ja heiltä Arild oppii paljon. He ovat matkustaneet paljon yhdessä viime vuosina ja evankelioineet ympäri Eurooppaa.

Arild katselee ulos ikkunasta; tasankoa riittää niin pitkälle kuin silmä kantaa. He ovat nyt Hollannissa. Hän ei tiedä, että yli viiden tuhannen kilometrin päässä Kamerunissa syntyy pieni lapsi, josta eräänä päivänä tulee tärkeä osa hänen elämäänsä.

Kontakti syntyy

Kamerun 1973:On sunnuntaiaamu ja eräällä kristillisellä seurakunnalla on menossa yhteinen jumalanpalvelus. He tuntevat, että jotain heidän elämästään Jumalassa puuttuu – julistus on kuivaa. "Tulkaa, rukoillaan, että Jumala lähettää meille vastauksen", sanoo yksi pastoreista päättäväisesti. He rukoievat Jumalalta apua ja johdatusta, ja sen jälkeen yksi miehistä ottaa esille rypistyneen pienen lappusen, jota on säilyttänyt lompakossaan. Siinä on erään uskovaisen ryhmän osoite Ranskassa. "Ehkä se on vastaus meidän rukouksiimme", sanoo mies toiveikkaana, ja he päättävät ottaa yhteyttä. .

Julistus on kuivaa

Ranska 1973: Arild ja hänen vaimonsa Mirjam nauttivat nopeasti kupillisen kahvia lasten leikkiessä ulkona. "Kun tulimme tänne kymmenen vuotta sitten, en olisi silloin uskonut, että olisimme edelleen täällä tänään!" sanoo Mirjam. "Unohdimme täysin muuttaa takaisin Norjaan", vastaa Arild nauraen. Aikaisemmin samana päivänä Arild oli puhunut miehen kanssa, joka oli hiljattain saanut mielenkiintoisen kirjeen Kamerunista.

Kamerun 1978: Claude Kue Kamdem on 21-vuotias. Hän istuutuu heiluvalle penkille vanhassa puukirkossa, ja kun hän kuulee julistusta, hänen sydämensä palaa halusta elää Jeesukselle. Tämä nuori mies rukoiee Jumalaa ja kääntyy, hänestä tulee kristitty, joka on syntynyt uudesti. "Syntini on annettu anteeksi!" hän ajattelee hymyillen.

Minne menen täältä?

Arildia ja Marcia (eräs ystävä Ranskasta) tervehtii kuumuus, kun he astuvat ulos pienestä lentokoneesta ja kävelevät asfaltilla. He eivät vieläkään ole tottuneet trooppiseen lämpötilaan, vaikka he ovat tehneet matkan useita kertoja sen jälkeen, kun he saivat yhteydenoton noin viisi vuotta aikaisemmin. Edistyminen Kamerunissa on kauhean hidasta. Monet osoittavat kiinnostusta julistusta kohtaan, mutta Arild huomaa, ettei heillä ole halua syvempään elämään Kristuksessa, syvempään elämään Jumalassa – he tyytyvät vain syntien anteeksiantamukseen. Veljet matkustavat kuitenkin joka vuosi toivoen löytävänsä vaikka vain yhden tai kaksi sielua, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano.

He tyytyvät vain syntien anteeksiantamukseen.

Claude pirskottaa vettä kasvoilleen ja vilkaisee peiliin. On joitain viikkoja siitä kun hän kääntyi, eikä hän pääse eroon kysymyksestä: "Minne menen täältä?". Samalla kun hän kulkee pölyistä, punaista tietä kirkolle, ei hänellä ole aavistustakaan siitä, että juuri tänä sunnuntaina hän saisi vastauksen tähän kysymykseensä.

Istuutuessaan penkille Claude katsahtaa ympäri huonetta. Ensimmäisellä rivillä istuu kaksi valkoihoista miestä, he eivät oikein sulaudu joukkoon, mutta näyttävät kuitenkin rennoilta. Vaikka Claude onkin utelias, ei hän voi mitään sille, että on varuillaan. Ajatukset menevät niihin tuhansiin lähetyssaarnaajiin, joita maahan on tullut. "He tulevat rahoineen", ajattelee Claude . "He näkevät, että olemme köyhiä, Afrikka on köyhä. Mutta kansani on kiinnostuneempi rahasta kuin julistuksesta."

«Tämä on totuus, Claude!»

Ei kestä kauan ennen kuin pisintä näistä kahdesta miehestä pyydetään sanomaan jotain. Melkein heti Claude panee merkille jotain erilaista tässä miehessä. "Me emme osoita rakastavamme Jumalaa sanomalla: "Rakas Jumala, anna minulle syntini anteeksi ja heitä ne unohduksen mereen.". Tietysti meidän tulee tehdä se, mutta se ei ole mikään osoitus siitä, että rakastaisimme Jumalaa." Arildin sanat tulevat selvinä ja vakuuttavina esille vanhassa puukirkossa. "Kun tulemme sisäiseen puhdistukseen, missä annamme tulen ja sanan "saippuan" ja Hengen puhdistaa pois kaiken itsekkyyden, ylpeyden, kunnianetsimisen ja kaiken epäpuhtauden, silloin alamme osoittaa, että todella rakastamme Jumalaa!" (Mal. 3:2)

Kun annamme sanan tulen puhdistaa pois kaiken itsekkyytemme, ylpeytemme, kunnianetsimisen ja kaiken epäpuhtauden, silloin alamme osoittaa, että todella rakastemme Jumalaa!

Nämä sanat saavat vastakaikua tämän nuoren afrikkalaisen sydämessä, joka kuuntelee tarkkaavaisesti paikaltaan. Jokin hänen sisällään puhuu selvästi ja vakuuttavasti: «Tämä on totuus, Claude! Tässä on tie. Tämä mies on jumalaapelkäävä ja hän puhuu totuutta!»

Tämä epätavallinen lähetyssaarnaaja lukee 2. Korinttolaiskirjeestä. Sitten hän jatkaa: "Vilpittömät tutkivat ja koettelevat itseään. Silloin Pyhällä Hengellä on mahdollisuus johtaa heidät kaikkeen totuuteen; totuuteen, joka johtaa vapauteen synnistä!"

«Vapaus synnistä.» Näitä sanoja Claude ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut, ja ne saavat hänet iloiseksi. Hän pystyy tuskin odottamaan kokouksen loppumista ja sitä, että saa puhua näiden miesten kanssa ja kuulla lisää elämästä, josta he puhuvat; elämästä – perhe-elämästä, ja henkilökohtaisesta elämästä – vapaana synnistä!

Henkilökohtaisia kokemuksia

Kamerun 1982: Claude on väsynyt pitkän lentomatkan ja töyssyisen bussimatkan jälkeen, mutta hän ei pysty pidättelemään hymyään, kun ottaaa matkalaukkunsa ja kävelee sisälle. Hän on juuri ollut konferenssissa Brunstadilla, Norjassa, missä hän sai henkilökohtaisen kokemuksen Brunstad Christian Churchista ensimmäistä kertaa elämässään. Konferenssissa Claude tapasi ympäri maailmaa ihmisiä, jotka elivät sitä elämää, josta Arild oli puhunut sinä sunnuntaina vuonna 1978. Hän tapasi mm. {link=/no/Tett-pa-livet/Biografi/Sigurd-Bratlie-en-Guds-apostel Sigurd Bratlien}, silloisen seurakunnan johtajan.

Hän ei voi odottaa sitä, että saa puhua Arildin kanssa siitä, mitä hän on kokenut siellä, eikä vähiten keskusteluista Sigurd Bratlien kanssa. Hän istuutuu ruokailuhuoneeseen, pitkät jalat osuvat pöydän reunaan, kun hän alkaa kirjoittaa: «Bratlie on niin tavallinen mies. Hän saattoi lukea raamatunjakeita, joita olin kuullut läpi elämäni – kun hän sanoi ne, ymmärsin ne aivan uudella tavalla! Siinä oli voimakas henki, se tuli esille miehestä, joka oli elänyt niiden mukaan, joka eli sanat, joita hän luki!»

Matkustaminen on hankalaa, Internet on vasta tulevaisuutta, ja kirjeen saaminen kestää kuukauden, mutta nämä kaksi pitävät yhteyttä kirjeenvaihdon välityksellä. Claude on innokas oppimaan enemmän tästä kristinuskosta, ja Arild käyttää aikaansa vastaten hänen kysymyksiinsä perusteellisesti. Uskollisten veljien esimerkin avulla Claude panee toimeksi ja alkaa toteuttaa sitä, mitä on oppinut elämässään. Keskustellessaan erään miehen kanssa kaupungissa, hän tuntee tarvetta jakaa sen, mikä on tehnyt hänet niin onnelliseksi. "Kun tulen kiusatuksi esimerkiksi suuttumaan, tulee minun tunnustaa, että vihastuminen on syntiä, joka on lihassani, ja sitten ottaa ristini ja kieltää itseni!" "Oletko pastori?" kysyi mies kohottaen silmäkulmiaan. "En ole pastori", vastasi Claude. "Olen kristitty."

Ranska 1986: Talossa on hiljaista, lapset nukkuvat ja Mirjam ja Arild istuvat yhdessä pienessä olohuoneessaan. Tyhjä paperiarkki Arildin kädessä täyttyy pian pienellä kirjoitetusta, siististä tekstistä, kun hän käyttää aikaansa Clauden edelliseen kirjeeseen vastaamiseen. "Claude on erityisen jumalaapelkäävä mies", Adild kertoo vaimolleen. "Hän ymmärtää veljeyden merkityksen eikä hän loukkaannu, kun saa kehotuksia!"

… heidän oma syntinsä teki heistä onnettomia.

Siemen, joka kasvoi

Kamerun 2013: Kaikki alkoi muutamasta kontaktista – muutamasta harvasta sielusta, joilla oli kaipaus totuuteen. Siemen kylvettiin, kun sellaiset miehet kuin Arild Tombre, Sigurd Bratlie ja Marc Auchet julistivat Jumalan sanaa selvästi. Nämä miehet eivät antaneet rahalahjoja, he julistivat Jumalan sanaa ja olivat eläviä esikerkkejä Jumalan sanasta. Ajan myötä Claude ja muut Kamerunista ymmärsivät, että heidän oma syntinsä teki heistä onnettomia, ja siemen kasvoi, kun he oppivat ottamaan ristinsä ja kieltämään itsensä (Matt. 16: 24). He oppivat käyttämään Jumalan sanaa yksinkertaisen uskollisesti kotona ja käymään tietoista taistelua syntiä vastaan, kuuliaisuudessa Jumalaa kohtaan, kun kukaan ei heitä nähnyt ja Jumalan sanasta tuli myös heidän elämänsä. Jotkut näkivät näissä ihmisissä jotain erilaista ja he saivat kaipauksen samaan elämään

Siemen jatkoi kasvamistaan ja se alkoi kantaa hedelmää. Nämä naiset ja miehet saivat uskomattoman ilon, mitä eivät koskaan aikaisemmin olleet kokeneet, ja onni ja ilo tulivat, kun he oppivat elämään elämää ristiinnaulittuna yhdessä Jeesuksen kanssa; elämää vapaana synnistä!

Nykyään Brunstad Christian Churchilla on kolme elinvoimaista seurakuntaa Kamerunissa: Bafoussam, Yaoundé ja Doula. Vuonna 2012 he kokoontuivat konferenssiin hotelliin, jonka olivat vuokranneet Bafoussamista; konferenssiin osallistui 450 ystävää.

Elä ensin elämää – sitten voit auttaa ihmisiä

«Ensinnäkin kun kertoo tai julistaa jotain ihmisille, tulee sanojen takana olla elämää. Elä ensin elämää – sitten voit auttaa ihmisiä!» Claude Kue Kamdem, 2012