Oletko "varapyörä-kristitty"?

Kuulin kerran kuvauksen eräästä miehestä, joka ajoi autoa moottoritiellä. Ajaessaan hänen ajatuksena kohdistuvat vaihdellen hänen perheeseensä, työhönsä ja päämääräänsä. Eräs asia, jota hän melko varmasti ei mieti lainkaan, on auton takana oleva varapyörä, aina siihen asti kunnes jotakin odottamatonta tapahtuu. Silloin hän on valtavan kiitollinen siitä, että hänellä on ajoneuvossaan ylimääräinen pyörä, jonka hän voi ottaa käyttöön voidakseen jatkaa matkaansa.

Kristityn elämää voisi verrata tähän mieheen, joka ajaa tiellä – kaikki menee hienosti ja ongelmitta, kaikki on hallinnassa. Sitten tapahtuu jotakin, ahdistus tai koetus, joka haastaa hänet ja hänen kykynsä selviytyä erilaisista olosuhteista. Ja äkkiä, silloin kun hän tulee hätään, hän muistaa Jumalan ja hänen lupauksensa siitä, että Jumala pitää huolen niistä, jotka kuuluvat hänelle. Hän ottaa esille "varapyörän" tavaratilasta, toivoo, että renkaassa on ilmaa, asentaa sen paikoilleen, ajaa korjaamolle saadakseen rikkoutuneen renkaan korjatuksi ja yhtä nopeasti laittaa varapyörän takaisin tavaratilaan seuraavaan kertaan, jolloin hän kohtaa koetuksen.

Mutta eikö kristityn elämän pitäisi olla enemmän kuin tämä, enemmän kuin vain sitä, että käännytään Jumalan puoleen, kun elämä käy vaikeaksi. Eikö hänen Poikansa uhri ansaitse paljon syvempää rakkautta ja antautumista?

Mikä on kristitty?

Määritelmän mukaan kristitty on "sellainen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen ja hänen oppiinsa". Jeesus, kaikkien todellisten kristittyjen johtaja, opettaa meitä rukoilemaan: "Isä meidän, joka olet taivaassa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi! Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa." Matt. 6:9-10. Eikö sen sitten tulisi olla näin? Tosi kristillisyys, elämä, jota Jeesus eli, on Isän tahdon oppimista ja sen  toteuttamista, mikä toteutetaan jo taivaassa.

"Varapyörä-kristityt" eivät koskaan tule siihen pisteeseen, että he tuntevat Isän tahdon ja siksi he eivät koskaan voi toteuttaa sitä. Juuri he istuvat ratin takana, joka ohjaa heidän elämäänsä. Tämän mielenlaadun myötä he osoittavat Jumalalle, etteivät he tosiasiallisesti tarvitse Jumalan apua ja siksi he eivät myöskään ota vastaan hänen johdatustaan ja voimaansa elämässään.

Mutta todelliset kristityt ovat antaneet elämänsä Jumalalle kokonaan ja vihkiytyneet seuraamaan hänen Poikaansa Jeesusta. He ovat lakanneet kokonaan luottamasta siihen, että heidän inhimilliset ajatuksensa ja ideansa tulevat johtamaan mihinkään hyvään, koska he ovat nähneet kerta toisensa jälkeen, kuinka huonosti on mennyt, kun he itse ovat olleet ohjaimissa. Jumala rakastaa tätä asennetta niin paljon, että hän täyttää heidät Hengellään, ja heidän ajatuksensa kulkeutuvat kokonaan uuteen maailmaan, Hänen ohjaaminaan, joka rakastaa heitä ja joka haluaa vain heidän parastaan (Room. 8:28).

Isän tahdon löytäminen

Täynnä tätä uutta mieltä he kulkevat eteenpäin ollen kiinnostuneita vain siitä, mikä Isän tahto on toteuttaakseen sitä elämässään. Aluksi on vaikea kuulla Hengen ääntä ja tehdä Isän tahtoa, koska he ovat käyttäneet niin suuren osan elämästään seuraten inhimillisiä taipumuksiaan ja vaikutteitaan. Mutta he etsivät innokkaasti Jumalaa lukemalla hänen sanaansa ja rukoilemalla ja havaitsevat aikaa myöten, ollessaan kuuliaisia, että tämä ääni tulee selvemmäksi. Jumalahan antaa Pyhän Henkensä niille, jotka tottelevat häntä (Apt. 5:32). Askel askeleelta he tulevat täysin riippuvaisiksi Isästä ja kokevat, että Jumalan tahdon totteleminen tuo iloa ja rauhaa. Tämä ilo ja rauha kantavat heidät koetusten läpi, koska he kokevat, että Jumalan tahdon totteleminen tarkoittaa luopumista omista haluista ja toiveista. Tämä on kärsimys, jota useimmat eivät kestä.

Yhdessä apostoli Paavalin kanssa he sanovat: ”Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” Room. 8:18. Sen jälkeen, kun heidän oma heikkoutensa ja inhimillisyytensä on niin pitkään aiheuttanut heille ongelmia, he iloitsevat nyt siitä armosta, että he heräävät joka aamu kuullen Hengen äänen – johtajan – josta he ovat tulleet riippuvaisiksi selviytyäkseen arjesta (Jes. 50:4).

Kun ”ajamme” läpi kristityn elämämme, olkaamme niitä, joita johtaa ja ohjaa kaikissa asioissa hän, joka avasi meille tien elämään. Pitäkäämme korvamme avoinna ja varuillaan sille, mitä hän sanoo, niille suunnanmuutoksille, joita hän antaa meille joka päivä. Jos tyydymme koko elämämme istumaan ratin takana, emme koskaan saa yhteyttä Isän ja Pojan kanssa, emme koskaan tule osallisiksi hänen ilostaan ja elämästään. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään.” Joh. 15:5. Eläkäämme mieluummin pysyvässä yhteydessä Jeesuksen kanssa, jolloin myös koemme, että samat hedelmät alkavat kasvaa elämässämme yhä enenevässä määrin.