Epäilys hyökkäsi väärää tyttöä vastaan

Epäilys tekee voimattomaksi.

Kirjoittanut Naomi van Oord
Epäilys hyökkäsi väärää tyttöä vastaan

Vaikka Naomi oli varttuessaan kristitty ja eli hyvää, kunnollista elämää, hänen elämänsä tuli pisteeseen, jolloin hän koki, ettei kaikki ollut niin kuin olla piti; jotain puuttui. Hän tajusi, että epäilys siitä, että hänestä voisi tulla Jeesuksen kaltainen, pidätti häntä.

Naomi:

Istuin kokouksessa kyynelet silmissä. Kuulin edessä puhuttavan voimakkaasti synnin voittamisesta, elämästä muuttumisessa (2. Kor. 5:17).  Sellaiset puheet innostivat minua tavallisesti, mutta viime aikoina niistä oli alkanut tulla minulle taakka; tunsin, että ne vain lisäsivät sellaisten asioiden määrää, joista minun pitäisi tehdä tili. Oletan, että vaikeinta oli se, että koin eläneeni hyvää elämää ja olin aina ollut uskova Uskoin antaneeni kaikkeni, mutta koin kuitenkin selvästi, että jotain puuttui. Tunsin, etten koskaan voisi saada sellaista elämää, jota Jeesus eli, ettei inhimillinen luontoni muuttuisi jumalalliseksi, vaikka Raamattu selvästi sanoo sen olevan mahdollista.

Tiesin kuitenkin edelleen, että sitä minä halusin, ja uskoin sen olevan Jumalan suunnitelma kohdallani! En toivonut mitään muuta elämässäni kuin voida elää opetuslapsen elämää, seurata Jeesuksen jälkiä ja voittaa jokainen kiusaus syntiin. Olin surullinen, koska minulla ei ollut uskoa itseni suhteen ja tiesin, että elämä, jota en elänyt, niin kuin minun olisi pitänyt, lipui ohitseni. Tämä stressasi minua.

Vihollisen nimeäminen

Niinpä en luovuttanut. Rukoilin Jumalaa, että hän näyttäisi puutteeni. Hän antoi minulle valoa siitä, miksi elämä vaikutti niin raskaalta. Se johtui siitä, että epäilin, ettei Jumala kyennyt tekemään työtä elämässäni juuri siellä, missä olin eikä siinä ihmisluonnossa, joka minulla oli. Minulle tehtiin myös selväksi, että Jumalan epäileminen oli syntiä! Päivä, jolloin kutsuin epäilystäni synniksi, oli päivä, jolloin ymmärsin, että voisin voittaa sen, aivan niin kuin kaikki muutkin synnit. Se oli niin vapauttavaa! Oli kuin valot olisi sytytetty jälleen.

Alkuun en tiennyt, kuinka tarttuisin kiusaukseen epäillä – mistä aloittaisin? Oivalsin kuitenkin, että epäilyksestä vapautuminen ei ollut yhden kerran tapahtuma, vaan taistelu, johon voisin ryhtyä joka kerta, kun tulin kiusatuksi epäilemään. Minun oli joka päivä tehtävä tämä valinta: ”Uskon, että voin muuttua”.

Vastaus oli paljon yksinkertaisempi kuin aluksi luulin. Jumala ei tarvitse minulta mitään, mutta minun on päätettävä – ja uskottava –  että Jumalan voi tehdä työnsä minussa. Hän pyytää minua luottamaan itseensä täysin ja uskomaan, että hän haluaa antaa minulle kaiken tarvitsemani voiman. Jollen usko sitä, hän ei voi tehdä työtä minussa. ”Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen.” Hepr. 11:6.

Tunteillani ei ole mitään merkitystä

Niinpä lopetin odottamasta uskon ”tunteita”. Päätin uskoa. Tunnuslauseeni on: ”Rukoile, usko ja sano kiitos.” Nyt herään aamuisin, rukoilen, uskon, että Jumala on kuullut rukoukseni ja kiitän häntä. Niinpä aloitan päiväni uskomalla, että sinä päivänä tulen voittamaan synnin. Sydämeni rukous on: ”Minä uskon! Auta minua voittamaan epäuskoni!” Mark. 9:24. Ja Jumala on todella auttanut minua! Hän auttaa minua eniten taistelussa epäuskoa vastaan antamalla minulle voiman voittaa, kun rukoilen häneltä apua.

Silmäni aukenivat kaikille mahdollisuuksille, jotka minulla on, heti kun uskoin, että voin tulla Jeesuksen kaltaiseksi.

Siitä hetkestä lähtien, kun valitsin uskon, näin kuinka suuresti päiväni muuttuivat! Aikaisemmin päiväni vain kiitivät ohi, nyt silmäni aukenivat kaikille mahdollisuuksille, jotka minulla itse asiassa on. Näin tapahtui heti kun uskoin, että voin tulla Jeesuksen kaltaiseksi.

Aika on nyt

Taakka ja painolasti, epävarmuus ja estot, jotka vaivasivat minua ennen, eivät hallitse elämääni nyt. Sen seurauksena olen tullut yhä onnellisemmaksi. Siitä tiedän sen olevan totta. Minussa tapahtuu jotain. Elämä on itse asiassa valtavan yksinkertaista. Minun ei tarvitse tuntea, että haluan; minun on vain toimittava. Hetken kerrallaan. Ole uskollinen niissä pienissä tilanteissa, jotka Jumala antaa sinulle päivittäin. Ole vain halukas tekemään se, minkä Jumala on valmistanut sinua varten. Se, kuinka suhtaudun suuriin koetuksiin, riippuu siitä, miten suhtaudun juuri nyt. Koko elämä koostuu kaikista ”nyt” hetkistä. Aloita uskominen nyt. Aloita sanomaan synnille ”ei” nyt. Sinun ei tarvitse odottaa mitään.

Joka kerta, kun sanon epäileville ajatuksilleni ”ei!”, kukistan jotain luonnollisesta, inhimillisestä taipumuksestani epäillä. Se osa on kuollut ainiaaksi. Ajattelen sen olevan kallio, josta hakkaan irti kivenpalasia vähän kerrallaan. En ehkä näe jokaista pientä hakkaamaani kiveä, mutta tässä usko tulee mukaan kuvaan. Uskon, että jos vain jatkan kallion hakkaamista, niin yhtenä päivänä se on poissa. Se on vain ajan kysymys.

”Mikä sinä olet, sinä suuri vuori Serubbaabelin edessä? Muutu tasangoksi!” Sak. 4:7.

Jokapäiväinen päätös

Niinpä päätän nyt joka päivä, etten epäile. Vaikka tunnen epäilyä, se ei tarkoita sitä, että epäilen. Se tarkoittaa sitä, että tulen kiusatuksi epäilemään, mutta en ole yhtä mieltä kiusauksen kanssa. Sanon: ”Ei, en halua epäillä; minä uskon – ja tulen taistelemaan huolimatta siitä, miltä minusta tuntuu.” Näin vietän päiväni ja teen kuuliaisesti sen, mitä Jumala vaikuttaa minussa. Elän elämäni sopusoinnussa hänen sanansa kanssa.

Siispä, tulevaisuus voi vain tulla! Kaikki, mitä kohtaan, on minulle vain uusi mahdollisuus.

Ja luotan täysin siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” Fil. 1:6.