Huolehtiminen vain omista asioistani: avain iloon

Kun koen itseni muserretuksi, pysähdyn ja tutkin itseäni. Miksi koen olevani muserrettu? Mitä oikein yritän saada aikaan? Onko oikeastaan minun asiani löytää ratkaisu havaitsemiini ongelmiin?

Teen työtä joka päivä siinä, että huolehtisin vain omista asioistani. Mutta näyttää siltä, että epäonnistun, ja jälkeenpäin sanon useimmiten itselleni: ”Sinun ei olisi pitänyt sekaantua toisten asioihin” tai ”Tämä ei kuulunut sinulle.” Toisin sanoen epämiellyttävä totuus on, että edelleen olen sellainen, joka ei huolehdi vain omista asioistaan.

”Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tai siksi, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin asioihin.” 1. Piet. 4:15.

Se on vaarallinen ”harrastus”

On mielenkiintoista, että sekaantuminen toisten asioihin mainitaan samassa jakeessa kuin varkaat ja jopa murhamiehet. Tuskalla, joka on seurausta toisten asioihin sekaantumisesta, on kauaskantoisia seurauksia, vaikkeivät ne aina ole yhtä ilmeisiä. Ihmiset, jotka sekaantuvat toisten asioihin, ovat katkaisseet ystävyyssuhteita, aikaansaaneet epäluottamusta, murskanneet toisten itseluottamuksen, tuhonneet elämää – lista jatkuu.

Useimmat meistä ovat jossain vaiheessa elämäänsä saaneet osakseen sellaista kohtelua ja kokeneet sen aiheuttamaa tuskaa. Valitettavasti olemme todennäköisesti myös itse tuottaneet samaa tuskaa lähimmäisillemme.

Se, joka sekaantuu toisten asioihin, tarkoittaa usein hyvää, ja hän kätkeytyy aidon huolenpidon taakse, jota on erittäin vaikea nähdä ja ehkä vielä vaikeampi myöntää. Saatan olettaa tietäväni, mitä toiset ajattelevat, tai mikä oli syynä heidän toimintaansa perustuen siihen, mitä näen tai kuulen tai uskon ymmärtäväni. Mutta itse asiassa ainoastaan Jumala voi nähdä lähimmäisteni sydämeen, ja kun yritän puuttua johonkin asiaan tai suoraan sanoen sekaannun kyseiseen asiaan, voin mennä täysin vikaan. Jeesus ei tuominnut silmämitalla eikä korvakuulolta, ja minun asiani on huolehtia siitä, että seuraan hänen jälkiään.

”Herran pelko on hänen ilonsa. Ei hän tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta…” Jes. 11:3.

Mitä omista asioistani huolehtiminen tarkoittaa?

Omista asioistani huolehtiminen ei tarkoita sitä, että minusta tulee passiivinen katselija tai selkärangaton ovimatto. Se ei myöskään tarkoita sitä, etten enää innostu tärkeistä asioista.

Omista asioistani huolehtiminen tarkoittaa, että aktiivisesti kuuntelen, mitä minun kuuluu tehdä, kun Jumala puhuu sydämelleni. Jos minulla on tarve panna kuntoon jokin asia, niin sen sijaan, että heti avaan suuni ja ”taon, kun rauta on kuumaa”, opin, että tavallisesti parasta minulle juuri sillä hetkellä on pitää suuni kiinni ja tutkia itseäni. Miksi minun on heti sanottava jotain?  Olenko loukkaantunut? Ajaako minua pelkkä uteliaisuus siihen, että haluan tietää enemmän? Ajaako minua itsekäs motiivi?

Ehkä haluan vain olla ensimmäinen, joka ojentaa auttavan kätensä, mutta ehkä en oikeastaan ole paras henkilö tekemään sitä juuri silloin. Tässä opin olemaan tyyni ja valvova sen suhteen, mitä Jumala toivoo minulta ja haluaa näyttää minulle ennen kaikkea itsestäni. Voin ehkä edelleen ojentaa auttavan käteni – mutta nyt täynnä todellista hyvyyttä ja epäitsekkyyttä. Yhtä usein huomaan, että itse asiassa minun on parempi vaieta ja sen sijaan rukoilla asianomaisen henkilön tai kyseisen tilanteen puolesta.

Entä toiset?

Se ei todellakaan ole minun asiani.

Entä mitä sitten, kun he sanovat minusta eri asioita?

Uskon rakastavaan Jumalaan, joka tuomitsee oikeudenmukaisesti ja antaa minulle juuri sen verran kuin pystyn kestämään (1. Kor. 10:13; Room. 8:28).

Jos alan väitellä ihmisen kanssa, jolla on eri näkemys kuin minulla, vaikka asia koskisikin juuri minua, sekaannun hänen asiaansa ja avaan mieleni tarpeettomalle tuskalle ja murheelle. Tuomitsevat ajatukset, huono itsetunto, itsekkyys, kateus, kiukku, katkeruus – kaikenlaiset pahat asiat vyöryvät esiin! Siitä syntyy pelkkää sotkua!

”Sillä missä on kiivautta ja riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa.” Jaak. 3:16.

Mikä on minun asiani?

Minun asiani on huolehtia siitä, että elämäni on yhtäpitävä Jumalan sanan kanssa.

”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” Miika 6:8.

Kun huolehdin omista asioistani, pystyn olemaan hyvä lähimmäisilleni. Olen tullut innostetuksi tutkimaan omia ajatuksiani ja tekojani – miellyttävätkö ne sieluni pelastajaa? Näen enemmän ympärilläni olevien tarpeita, juuri siellä, minne minut on pantu. Joskus yksinkertainen hymy riittää. Sydämeni on avoin toisille ihmisille ja olen asennoitunut antamaan kaikkeni ja palvelemaan toisia ja tekemään hyvää niille, jotka Jumala johtaa tielleni ja varsinkin uskon ystäville (Gal. 6:10).

Kaiken tämän Jumala vaikuttaa sydämessäni, kun huolehdin omista asioistani.

Avain onneen

Todellinen onni syntyy vain siitä, että elän ainoastaan Jumalan kasvojen edessä – poissa toisten kehuista tai kritiikistä, vapaana ihmisistä sanan kaikissa merkityksissä.

”Sinä ilmoitat minulle elämän tien. Sinun kasvojesi edessä on yltäkylläinen ilo, sinun oikeassa kädessäsi ikuinen ihanuus.” Ps. 16:11.

Minun asiani on se, mihin pystyn – ei enempää eikä vähempää – kaikki, mihin saan armon, kaikki, mistä minun on elämäni lopussa tehtävä tiliä.

Omista asioistani huolehtiminen on avain elämän mittaiseen iloon.