Elävä usko

”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.” Jes. 43:18-19.

On ihanaa katsoa eteenpäin. Jos olemme selvittäneet asiamme Jumalan kanssa ja tarvittaessa myös ihmisten kanssa, silloin emme saa antaa menneiden vaivata itseämme. Emme saa muistella mennyttä aikaa tai menneitä asioita. Katso: ”Minä luon uutta”, sanotaan Raamatussa.

Monet ihmiset eivät tule täysin vapaiksi menneisyydestään. Mutta rangaistushan oli hänen päällään, jotta meillä olisi rauha. Jos olemme vaivattuja ja masentuneita – jatkuvasti masentuneita ilman uskoa, ilman iloa jne. – selitys on yksinkertainen: Meillä ei ole elävää uskoa syntien anteeksisaamiseen. Kuinka voit olla masentunut, jos uskot, että syntisi ovat sinusta niin kaukana kuin itä on lännestä? Onko sinulla elävä usko siihen? Silloin et enää masennu. Kiitos, ylistys ja kunnia! Onko sinulla elävä usko siihen, että hän on heittänyt syntimme meren syvyyteen eikä enää ikinä näe niitä? Sinä, joka luet tämän, ajattele tätä! Saa elävä usko tähän! Miten silloin käy masennuksen? Se katoaa täysin!

Meidän on saatava elävä usko. Se on itse perustus. Kaiken lähtökohta on, että uskomme syntien anteeksiantoon, se on johdanto pääasiaan, joka on voittoisa, ihana elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Meidän on määrä täyttyä kaikella Jumalan täyteydellä – viisaudella, hyvyydellä ja laupeudella, niin että viisaus ja sävyisyys voivat ilmetä ruumiissamme. Se on ihanaa elämää! Seurakunnassa puhumme nimenomaan sisäisestä elämästä! Emme ole lakihenkisiä. Emme julista Moosesta ja kivitaulujen käskyjä. Sitä vastoin julistamme Jeesuksen käskyjä, jotka kirjoitetaan sydämeemme ja mieleemme, ja voimaa, jonka saamme tottelemalla näitä käskyjä Jeesuksen Kristuksen armon avulla. Se on armon työtä.

Ote kirjasta «Paimen ja Profeetta», 2005
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag, Norway