Elätkö "hurskasta" elämää vai Jeesuksen elämää?

Paavali kirjoittaa: ”Meidät, jotka elämme, annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin.” 2. Kor. 4:11. Meidän ei tarvitse odottaa, että pääsemme taivaaseen tullaksemme osallisiksi Jeesuksen elämästä. Mutta kuinka suuri ero on siinä, että elämme tavallista lainmukaista elämää tai että meillä on Jeesuksen elämä?

Lain mukainen hurskaus

Ero on yhtä suuri kuin taivas on maan yläpuolella. Ensimmäinen ryhmä elää maallista elämää tehden parhaansa elääkseen lain mukaan. Elämällä lain mukaan he saavat ulkoisen hurskauden. He tuntevat olevansa parempia kuin toiset ihmiset. Juutalaisilla oli myös näin. Heidän elämänsä oli parempaa niin luonnollisissa kuin maallisissa asioissa, kun he pitivät lain ja käskyt.

Sanokaamme, että esimerkiksi keskustelet jonkun anteliaan ihmisen kanssa siitä, kuinka tulla anteliaaksi. Jos hän elää lain mukaan saaden sieltä ravintonsa, hän voi katsoa sinuun ja sanoa loukkaantuneella ilmeellä: ”Miksi puhut minulle noin? Et tiedä, kuinka paljon olen antanut. Tietäisitpä vain, kuinka paljon olen antanut elämäni aikana. Mitä tulee kärsimyksiin,  tietäisitpä vain, kuinka paljon olen kärsinyt. Kukaan ei ole kärsinyt niin paljon kuin minä!” Ja niin edelleen. Tämä reaktio johtuu siitä, että heidän anteliaisuutensa perustuu lakiin; he ovat saaneet elämän, mutta se on heidän oma elämänsä. He eivät ole tulleet uuteen elämään Kristuksen ja Jumalan kanssa: he eivät saa Jeesuksen elämää.

Tulla osalliseksi Jeesuksen elämästä

Paavali kuitenkin sanoo, että meidän on kuoltava. Meidän tulee antaa itsemme alttiiksi kuolemaan Jeesuksen tähden”. Kuoleminen itselleen lakiin nähden on uusi tie, jonka Jeesus on valmistanut meille, sen sijaan että tulemme suuriksi ja vahvoiksi lain kautta. Voimme tuntea himon, halun siihen, että tunnemme olevamme parempia kuin toiset ja että voimme tehdä asioita paremmin kuin toiset. Se pitää viedä kuolemaan. Se on Kristuksen kuolema. Lihassamme oleva himo, joka haluaa olla jotain ja haluaa jotain. Itseihailua ja itsekkyyttä. Jeesus vihasi sitä. Kutsumme sitä Kristuksen kuolemaksi tai Jeesuksen kuolemaksi, koska hän oli ensimmäinen, joka käytti sitä (2. Kor. 4:10).

Jeesuksen jälkeen Paavali ja apostolit ja toiset uskovat saivat ymmärryksen siitä. Siitä, että Pyhän Hengen voimalla voimme kuolettaa synnin ruumiissamme. ”Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet.” 2. Kor. 5:14. Kun kiusaus tulee, vihaat sitä ja kuoletat synnin Hengen voimalla.

Silloin saat elää, ja Jeesuksen elämä tulee yhä enemmän esiin ruumiistasi, niin että se voi loistaa toisille. Se, mikä loisti Kristuksen kasvoilta, voi levittää valoaan sinusta (2. Kor. 4:6). Loiste ei ole peräisin päässäsi olevasta kruunusta vaan hyveistä, jotka tulevat esiin elämästäsi. Silloin saat uuden elämän ja valtavan siunauksen.

Tämä artikkeli perustuu Kåre J. Smithin puheeseen, jonka hän piti 30. maaliskuuta 2019.