Elämänhän ei tule olla tällaista!"

Päivä oli ollut pitkä ja rasittava. Istahdin sohvalle ja ajattelin itsekseni: ”Elämänhän ei pitäisi olla tällaista.”

Koin, että koko päivä oli ollut pelkkää sotkua. Lähes kaikki päivän tapahtumat järkyttivät minua ja tekivät minut onnettomaksi. Rauhattomuuden aalto vyöryi ylitseni, kun en kyennyt pitämään taloa, puutarhaa, autoa ja lapsia säihkyvän puhtaina. Kun jokin meni toisin, kuin olin suunnitellut, kaikki oli tavattoman synkkää ja vaikeaa. Yritin taistella kaikkea sitä vastaan, mikä nousi lihastani, mutta se oli vain liian vaikeaa ja yksinkertaisesti liikaa minulle. Ymmärsin, ettei näin tule olla kokosydämisellä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsella.

Epätoivo

Kuvittelin mielessäni, minkälaista olisi seistä Jeesuksen edessä, ja miltä tuntuisi, jos minun pitäisi kohdata hänet juuri nyt. Yhtäkkiä minulle selvisi, että katseeni oli kohdistunut vain maallisiin asioihin. Tämä teki mahdottomaksi taistella kaikkea minussa herännyttä levottomuutta vastaan, kun asiat eivät sujuneet haluamallani tavalla.

Tajusin ongelmani, mutta en tiennyt, kuinka löytäisin tien pois tästä sekamelskasta. En tiennyt, mistä minun pitäisi luopua tai kuinka voisin muuttaa itseäni. Tilanne oli mennyt niin pitkälle, ettei minulla juuri ollut rukouselämää Jumalan kanssa, koska olin niin sidoksissa kaikkiin maallisiin asioihin. Hän ei voinut enää puhua minulle. Mutta kun istuin siinä, taivutin pääni ja kysyin Jumalalta, mitä minun pitäisi tehdä, jotta voisin päästä eroon tästä pimeydestä, johon tunsin tulleeni imetyksi.

Kokemus, joka muutti elämäni

Jonkin ajan kuluttua nuori poikamme joutui erittäin vakavaan onnettomuuteen. Lääkärien piti pitää häntä koomassa useita päiviä. En voinut tehdä muuta kuin odottaa. Silloin kaikki maallinen menetti merkityksensä.

Muistan, kun istuin yksin sairaalassa, ja epätoivossani käännyin vihdoinkin Jumalan puoleen. Silloin hän pystyi puhumaan kanssani. Yhtäkkiä koin, että minulla oli valtavan avoin suhde Jumalaan. Pystyin paljon selkeämmin kuulemaan, mitä hän halusi sanoa minulle. Koko ajan sairaalassa ollessani olin jatkuvassa yhteydessä Jumalaan. Hän osoitti minulle asioita, joissa minun piti puhdistaa itseni, ja asioita, joista minun piti tulla vapaaksi. Hän saattoi antaa minulle valoa asioista, joita en koskaan ollut nähnyt normaaleissa olosuhteissa, koska ajatukseni olivat olleet niin sidoksissa kaikkiin mahdollisiin maallisiin asioihin ja tilanteisiin.

Tänä aikana sain valtavan läheisen suhteen Jumalaan, ja edistyin paljon nopeammin uudella ja elävällä tiellä lihan läpi. Pikku hiljaa, kun aika kului ja tilanne normalisoitui, tein erittäin tietoisen päätöksen taistella kaikin voimin säilyttääkseni saamani yhteyden Jumalaan avoimena. Tiesin, että ilman tätä avointa yhteyttä tulisin hitaaksi kuulemaan, mitä hän haluaa sanoa minulle, ja maalliset asiat ja tilanteet alkaisivat jälleen saada yliotteen minusta.

Poikamme joutui läpikäymään monta leikkausta onnettomuuden jälkeen, ja hän tarvitsee niitä edelleen, mutta hän on erittäin onnellinen, eloisa poika, joka ei pelkää lääkäreitä eikä sairaalaa. Tämän tapahtuman jälkeen en koskaan kokenut henkilökohtaisesti, että asiat olisivat olleet liian vaikeita, tai että Jumala olisi hylännyt minut. Hän on ollut kanssani kaikessa ja auttanut ja vahvistanut uskoani huolehtimalla kaikesta pienintä yksityiskohtaa myöden. Haluan olla hänen lähellään kaikissa asioissa. Sellaista elämän tulee olla!

Raamatunkohdat ovat peräisin Raamattu Kansalle- käännöksestä.