Ei ole aikaa kuunnella syyttäjää

”Olet itsekäs äiti. Et ole rakastava vaimo. Olet taistellut vuosikausia samojen asioiden kanssa. Sinun pitäisi jo olla paljon pidemmällä kehityksessä. Olet aina ollut samanlainen, ja sellainen tulet aina olemaankin.”

Usein samankaltaiset tilanteet panivat liikkeelle nämä sisäiset keskustelut. Halusin tehdä hyvää ja seurata Jeesusta, mutta suutuin edelleen lapsilleni, sanoin kovia sanoja miehelleni tai olin aivan liikaa kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset ajattelivat minusta. Heti, kun sellaista tapahtui, tunsin välittömästi nämä syytökset sisimmässäni. Syyllisyys ja masennus vaivasivat minua; minussa ei koskaan tapahtuisi todellista muutosta. Vaikka minua hirvitti, olin itse asiassa tottunut kuuntelemaan näitä ajatuksia ja olemaan yhtä mieltä niiden kanssa. Tunsin itseni lamaantuneeksi ja heikoksi, ja koin, että Jumala oli hyvin kaukana.

Tiesin, etteivät nämä ajatukset tulleet Jumalalta, koska ne eivät vaikuttaneet minussa rauhaa eivätkä tulevaisuuden ja toivon ajatuksia (Jer. 29:11). Tiesin, että nämä ajatukset olivat varmuudella peräisin Saatanalta, jota Raamattu kutsuu ”syyttäjäksi” (Ilm. 12:10). Tiesin myös, että Saatanan tarkoitus oli varastaa rauhani ja iloni, koska hän on varas ja tuhooja, joka haluaa tuhota uskoni. Tunsin itseni kuitenkin edelleen voimattomaksi tekemään asialle mitään, koska koin, että kaikki oli totta. ”Tiedän sen”, ajattelin. ”Se pitää paikkansa. En voi asialle mitään. En vain pysty olemaan hyvä”.

Tiesin, että Jumalan sanassa ja rukouksessa oli voima, mutta kun syyttäjä kuiskasi korvaani, olin sidottu, ja tuntui siltä, kuin rukouksesta ei olisi mitään hyötyä. Arjen kiireessä en pitänyt lainkaan tärkeänä lukea Jumalan sanaa tai rukoilla paljon. Kun Saatana sitten tuli syytöksineen, minulla ei ollut mitään, millä taistella. Kieriskelin ajatuksissani ja tunteissani, kunnes tunsin itseni niin alakuloiseksi ja masentuneeksi, että kaikkein mieluiten olisin halunnut ryömiä kiven alle enkä koskaan tulla sieltä pois.

Asiat selkiintyvät

Kerran, kun olin alamaissa, päätin etsiä kaikki jakeet, jotka toisivat Jumalan lähelleni saadakseni voimaa ja apua häneltä. Mitä enemmän luin, sitä selvemmäksi minulle tuli, että voiman saamiseen Jumalalta ja siihen, että hän olisi lähelläni, on ehtoja ja vaatimuksia. Esimerkiksi 2. Aikak. 16:9: ”Sillä Herran silmät tarkkailevat koko maata vahvistaakseen niitä, jotka ehyellä sydämellä ovat antautuneet hänelle.” Ja Jaak. 4:7-8: ”Olkaa siis Jumalalle alamaisia mutta vastustakaa Paholaista, niin hän pakenee luotanne. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.”

Minun piti kysyä itseltäni: Olenko antautunut Jumalalle ehyellä sydämellä, kun haluan kuunnella syyttäjää? Olenko antautunut Jumalalle ja lähestynkö häntä puhtaalla sydämellä, kun kieriskelen masentavissa ajatuksissa miettiessäni, kuinka aikaisemmin on mennyt? Kaukana siitä. Ehdot hänen voimansa ja apunsa saamiseen tulivat minulle kristallinkirkkaiksi. En ollut antautunut Jumalalle ehyellä sydämellä. Olin luottanut omiin tunteisiini ja järkeeni sen sijaan, että olisin uskonut häneen ja hänen lupauksiinsa. Sen sijaan, että olisin käyttänyt aikani ja ajatukseni hänen tahtonsa etsimiseen ja sen ymmärtämiseen, mikä hänen silmissään on hyvää, olin käyttänyt aikani keskustelemiseen syyttäjän kanssa. Minun täytyi taistella pitääkseni ajatukseni ja sydämeni puhtaina Jumalalle voidakseni saada hänen voimansa, niin että syyttäjä menettäisi otteensa minusta.

Minun piti toimia

Tähän asti olin puolustellut itseäni sillä, ettei minulla ollut riittävästi aikaa, mutta sitten päätin käyttää arjen vapaat hetket Jumalan sanan lukemiseen ja rukoukseen. Olen kokenut, että kun aktiivisesti etsin hänen tahtoaan kohdallani, puhuessani ja tehdessäni jotain, kommunikoidessani Jeesuksen kanssa ystävänäni ja puolustajanani ja rukoillessani toisten puolesta, taistelu muuttuu erilaiseksi. Kun Jumalan sana on ajatuksissani, ja olen täynnä Henkeä, olen valvovampi, kun kiusaukset tulevat, ja olen valmis taistelemaan sellaisia asioita vastaan kuin kärsimättömyys, kunnian etsiminen jne., ennen kuin ne tulevat esille ruumiistani. Jumalan sana on ase, joka voittaa nämä kiusaukset. Ja ellei minulla ole Jumalan sanaa, en tietenkään voi voittaa.

En ole enää puolustusasemassa, jossa tunnen olevani lamaantunut ja avuton, kun näen syntini. Olen pannut merkille, ettei minulla enää ole aikaa eikä paikkaa ajatuksissani Saatanan syytöksille. Itse asiassa hän tulee harvoin niiden kanssa. Hän on tullut paljastetuksi valehtelijana. Minulla on liha, jossa ei asu mitään hyvää, niin kuin Room. 7:18:ssa sanotaan. Tulen kiusatuksi ja voin jopa langeta, mutta Jumalan ajatukset minua kohtaan ovat tulevaisuuden ja toivon ajatuksia. Minun ei tarvitse masentua ja olla toivoton, koska voin kääntyä ja nousta ylös jälleen, rukoilla ja uskoa, että onnistun seuraavalla kerralla. Jos olen valmistautunut lähestymään Jumalaa ja täyttämään itseni hänen sanallaan, niin että minulla on jotain, millä taistella, voitan takuuvarmasti seuraavalla kerralla!

Tiedän, että olen täysin riippuvainen siitä, että olen asennoitunut hyökkäämään. Minun on käytettävä aikani oikein, erityisesti ajatuksissani, etsittävä Jumalan tahtoa, oltava täysin valveilla ja rukoiltava ja taisteltava aktiivisesti. Kun tilanteet tulevat kohdalleni, ja Henki näyttää minulle lisää siitä, mitä ”minun, minulle itselleni ja minä” pitää sisällään, voin tulla lähemmäksi häntä tottelemalla hänen sanojaan ja pitämällä sydämeni puhtaana ja täysin antautuneena hänelle. Tekemällä näin täytän aina vaatimukset siitä, että saan voimaa ja apua Jumalalta syyttäjän voittamiseen.