Ei murehtimista, murehtimista kaikesta

Jonatanilla on ollut melko hyvä elämä, mihin ei ole kuulunut paljon murehdittavaa. Mutta samanaikaisesti hän on kuitenkin kärsinyt murehtivista ajatuksista niin kauan kuin muistaa.

Sovinko toisten joukkoon? Olenko normaali? Pitävätkö ihmiset minua normaalina, kun he katsovat minua?

Murehtiminen vaivasi minua pitkään, ja nämä ajatukset pitivät minut vankinaan. Kaikenlaiset mahdolliset ajatukset.

Tiedän, että kaikki murehtivat, mutta minun elämässäni sitä on ollut uskomattoman paljon. Aivan siitä saakka kun olin nuori, aloin miettimään tulevaisuutta, mitä sitten tulisi tapahtumaan, tulisiko minusta ruma, kun tulisin vanhemmaksi? Ja ajattelin jatkuvasti, mitä muut ovat minusta mieltä ja mitä he puhuvat selan takana. Olenko outo tai epänormaali, ja kaikkea mahdollista.

Ja jos murehdin yhtä asiaa, yritin lohduttaa itseäni sillä, että kun se oikeasti tapahtuu, silloin voin rentoutua. Minun ei tarvitse olla ahdistunut. Mutta sitten kun se on ohi, jotain muuta nousee tilalle. Kaikki alkaa alusta, eikä ikinä lopu. Kaikki kiertää isoa kehää.

On mahdollista tulla vapaaksi

Nämä ajatukset eivät olleet ollenkaan loogisia. Ne olivat vieläpä aika tyhmiä, mutta niin minä ajattelin, ja niin oli lähes joka päivä. Minulla oli sellaisia ajatuksia lähes joka päivä. Ne olivat vaivanneet minua pitkään.

Jo nuorena tiesin, että Jumalan sanassa on kirjoitettu, että meidän ei tule murehtia mistään, mutta oli vaikea saada selville, miten se tapahtuisi.

Meni pitkän aikaa, että en tehnyt asialle mitään. Olin kuullut, että meidät on kutsuttu taistelemaan syntiä vastaan, mutta en onnistunut taistelemaan mitään vastaan elämässäni noihin aikoihin. Joka ainoa päivä kului murehtien kaikkea mahdollista. Ja tiesin, että se oli raskas taakka, mutta en tehnyt sille mitään.

Mutta sitten eräänä päivänä muistan, kuinka eräs tyttö seurakunnastamme kertoi täysin rehellisesti, että hän oli alkanut taistelemaan murehtivia ajatuksia vastaan. Silloin ikäänkuin heräsin ja ajattelin: "Se voi todellakin tapahtua. Tämä on aitoa." Siitä päivästä lähtien olen taistellut. Sinä päivänä tiesin, että oli mahdollista tulla vapaaksi.

Kaikki asiat vaikuttavat parhaaksemme

Saan apua ajattelemalla jaetta Room. 8:28: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Niin että riippumatta siitä, mitä tapahtuu, tiedän, että se on Jumalan tahto ja että hän huolehtii siitä, että kaikki yhdessä vaikuttaa minun parhaakseni.

Täytyy vain uskoa yksinkertaisesti. Jos alkaa epäilemään tätä jaetta vaikeassa tilanteessa ja ajattelee: Tämä on kauheaa, tämä on syvältä, tämä ei mitenkään voi vaikuttaa hyvää minulle, silloin nämä ajatukset tulee heittää pois ja uskoa yksinkertaisesti siihen, että se todellakin on parasta minulla. Valitsen tähän jakeeseen uskomisen, vaikka en juuri silloin näe sitä, että jokainen tilanne vaikuttaa minun parhaakseni.

Ja usein se merkitsee juuri sitä, että sellaisissa tilanteissa ymmärrän, että minulla on syntiä lihassa. Ehkä minulla on ollut hyvin vaikea päivä, mutta tämä auttaa minua tajuamaan, että itseasiassa olen kärsimätön tai että tuomitsen toisia tai mitä se sitten onkaan. Olin ehkä ylpeä. Ja kun näen tämän synnin, silloin voin saada voiton siitä ja enemmän pelastusta. Näin Jumala tekee, että tilanne vaikuttaa minun parhaakseni.

Murehtimisen kuolettaminen

Kun murehtivia ajatuksia nousee mieleen, niin kiellän ne. Sanon ‘ei' näille ajatuksille, ja muistan, että Jumala tekee kaiken minun parhaakseni. Kun en anna näiden ajatusten elää, silloin kuoletan ne.

Kun kuoletan ajatukseni, silloin todella pieni osa syntisestä lihasta minussa kuolee. Tiedän, että mitä enemmän taistelen näitä ajatuksia vastaan, sitä vähemmän ne vaivaavat minua. Toivoni on, että tulevaisuudessa olen voittanut ne täysin, niin etten enää tule kiusatuksikaan murehtimaan.

Jo nyt elämässäni on suuri ero. Ennen elin vain kuin ahdistuksen ja murehtimisen orjana. Minulle oli vaikeaa olla onnellinen, mutta nyt minulla on ilo sydämessäni. Uskomaton, puhdas ilo.

Ja se ei ole sellainen hetken ilo niin kuin ennen. Se oli ohimenevä ilo, joka perustui tunteisiin, jos en ollut tilapäisesti tuntenut murehtimista sinä päivänä. Mutta tässä ilossa on sisältöä, koska olen taistellut sen puolesta ja edelleen taistelen.

Se antaa minulle täysin puhtaan ja kestävän ilon. Se on todellista iloa, joka minulta puuttui ennen. Mutta nyt minulla on se. Enemmän ja enemmän.