Diagnoosi, joka mullisti koko elämäni

Diagnoosi, joka mullisti koko elämäni

Elämäni muuttui niin monin tavoin – eikä välttämättä odottamallani tavalla.

6 Minuuttia ·

Viime vuoden aikana koin, että vasen puoleni toimi hitaammin, ja minulla oli myös selkäkipuja. Olin käynyt monella lääkärillä, mutta kukaan ei ymmärtänyt, mitä ruumiissani tapahtui. Viimein menin kiropraktikolle. Hän oli huolissaan ja varasi minulle ajan ristiselän ja aivojen MR- tutkimukseen.

Ensimmäinen reaktioni oli, että kaikki tämä oli tarpeetonta ja tyhmää. Olin voimakas mies. Kolme päivää ennen sovittua MR -tutkimusta, sain ison kohtauksen. Onneksi en ajanut autoa. Olin pysähtynyt tankkaamaan. Muistan, että tunsin merkillisen tunteen, joka liikkui ylös pitkin käsivarttani. Yritin soittaa apua, mutta en saanut ääntä suustani. Viimeinen, minkä muistan, oli, että eräs nuori mies juoksi kohti minua. Se oli pelottavaa!

Tämä tapahtui 6. toukokuuta 2017. Siitä päivästä lähtien elämäni ja perhe-elämäni muuttuivat täysin!

Vaimoni oli paikalla toimenpidehuoneessa, kun heräsin. Hän halasi minua ja me itkimme. Rukoilimme yhdessä, ja kiitollisuuden henki täytti meidät. Tämä on päivä, jonka Herra on tehnyt… myös tänään. Kohta saimme tietää, että minulla oli aivokasvain. Epätodellista. Epäuskoa.

Rynnäkkö rukouksessa kohti taivasta 

Olin peloissani. Halusin päästä eroon kasvaimesta! Halusin takaisin töihin; halusin entisen elämäni takaisin. Aloin hyökätä rukouksessa kohti taivasta! Ahmin itseeni Jumalan sanaa ja muuta hengellistä ravintoa. Fyysisesti olin vahva mies, mutta sisäisesti pelokas. Aloin taistella kovemmin kuin koskaan! Epäuskon ajatukset, epäilykset ja itsesäälin ajatukset– kaikki nämä ajatukset piti saada pois! Kahleet, jotka sitoivat minua näihin ajatuksiin, alkoivat hellittää ja hajota. Jatkoin taistelemista! Ajoittain saatoin kuulla koko taivaan sotajoukon kannustavan minua! Yöllä ennen leikkausta oli täysi sota. Rukoilimme yhdessä vaimoni kanssa. Nukahdin kuunnellessani hänen lukevan ääneen Psalmeista ja Jesajasta!

Kirurgi oli toivonut, ettei kasvain ollut levinnyt, mutta valitettavasti se oli. Hän ei kyennyt poistamaan kaikkea. Tämä oli äärimmäisen vaikeaa perheelleni. Makasin edelleen leikkaussalissa, kun he saivat kuulla uutisen. He rukoilivat välittömästi ja kiittivät Jumalaa, että olin selvinnyt hengissä leikkauksesta. Vaimoni otti lapset sairaalan piha-alueelle. He istuivat siellä ja vain itkivät. Jumala oli heidän kanssaan ja heidän lohtunaan. Leikkauksen jälkeen oli ilmeistä, että vasen puoleni oli kuitenkin väliaikaisesti halvaantunut.

Se, että toivuin aivoleikkauksesta ja rankasta kuntoutuksesta saadakseni palautetuksi sen, minkä oli menettänyt, oli uskoa vahvistavaa. Minusta itsestäni ei ollut mitään jäljellä; minun oli täydellisesti luotettava vain Jumalaan! Aloin maistaa voittoa. Oli aikoja, jolloin tunsin, että olisin voinut fyysisesti koskettaa Jumalaa. En ollut koskaan elämässäni kokenut sellaista!

Kun sain diagnoosin, luulin, että se koski mahdollisesti toista ihmistä, tai että diagnoosi oli väärä. Minulle selvisi, etten taistellut kasvainta tai syöpää vastaan vaan epäuskon ja epäilyksen henkeä. Jumala voisi välittömästi ottaa syövän pois, jos hän haluaisi. Riippumatta siitä, mitä ruumiissani fyysisesti tapahtui, halusin olla voittaja! Tämä on mahdollisuus voittaa synti elämässäni ja edistyä pelastuksen tiellä! Silloin voin sanoa: Pysyn pystyssä ja uudistun päivä päivältä.

Kohta sen jälkeen, kun sain diagnoosin, pyysin erästä Brunstad Christian :n Churchin johtajaa rukoilemaan puolestani. Yöllä ennen kuin perheeni ja minun oli tarkoitus rukoilla hänen kanssaan, kaikki epäuskon, epäilyn ja pelon henget valtasivat minut. Tulin fyysisesti sairaaksi! Taistelin koko yön! Aamulla ruumiini oli heikko ja henkeni väsähtänyt. Kun menin huoneeseen, missä tämä veli istui, kaikki nämä henget katosivat välittömästi! Hän laski kätensä päälleni ja sanoi: ”Saatanalla ei enää ole valtaa sinuun!” Meillä oli voimakas rukoushetki yhdessä! Siitä hetkestä lähtien en koskaan ole katsonut taaksepäin! Emme koskaan voi olla liian innokkaita Jumalan puolesta. Emme koskaan!

”Vain tänään”

Olen nyt päässyt ensimmäisen hoitojakson loppuun. Kuusi viikkoa solumyrkkyjä ja sädehoitoa. Jatkan tunkeutumista Jumalan sanaan! Rakkaus, jota olen kokenut toisia kohtaan, on fantastista! Olen koko elämäni kokenut, ettei minulla ole ollut erityistä annettavaa. Ja nyt, tämän koetuksen myötä, minulla on! Olenko kiitollinen tästä koetuksesta? Kyllä! En olisi voinut aikaansaada tätä edistymistä itse – en olisi pelastunut synnistä tässä määrin. En koskaan! Jumala rakastaa minua todella paljon! Hänen piti antaa minulle pieni töytäisy. Herää!

Ihmiset ovat usein kysyneet minulta, onko minulla lista asioita, joita haluan tehdä, ennen kuin kuolen. Sydämeni toive on saada olla yhdessä ystävieni ja perheeni kanssa. ”Vain tämä päivä” on mottoni. Ollakseni rehellinen, en koe, että kuolisin ihan lähitulevaisuudessa. Mutta kun aikani tulee, haluan täyttää juoksuni täynnä kiitollisuutta siitä, mitä Jumala on tehnyt elämässäni! Ei epäilystä. Ei epäuskoa. Vain voitto!

Perheeni jättäminen tekee minut surulliseksi. Ajatus siitä tekee kipeää. Käytän jokaisen hetken kuunnellakseni vaimoani ja lapsiani ja innostaakseni heitä. Haluan antaa heille ylimääräisiä halauksia. Kertoa heille, että rakastan heitä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin olla esimerkki! Voittaja! Sanoin hiljattain vaimolleni: ”Älä ole huolissasi lastemme tulevaisuudesta. Otimme heidät uskossa vastaan. Heillä on omassa elämässään kutsumus! Jumala on uskollinen ja luotettava! Olemme rukoilleet lastemme puolesta, ennen kuin he syntyivät, ja rukoilemme edelleen heidät suoraan taivaaseen! Jos siis Jumalan tahto on ottaa minut kotiin, älä ole peloissasi lastemme tulevaisuuden takia!” Tulen olemaan aivan vaimoni vierellä rukoillen hänen kanssaan! Mikä lohdutus!

Olenko muuttunut viimeisten kuukausien aikana? Kyllä! Onneksi! Olen maistanut voittoa enemmän kuin koskaan! Olen vahdissa! Vahvistan itseäni Jumalan sanalla, ja hän auttaa minua! Kaikki tässä maailmassa on niin heikkoa. Ei ole lainkaan aikaa hukattavissa! Ennen olin ihminen, joka oli luonnostaan hyvä ja fyysisesti vahva. Olisin halunnut asua syrjäisellä paikalla huolehtien omista asioistani tyytyväisenä siihen millainen olin. Kiitos ja ylistys Jumalalle, ettei hän sallinut minun jäädä sellaiseksi! Mitä kurjuutta! Tämän kokemuksen myötä olen nähnyt vain Jumalan hyvyyttä! Hän on vapauttanut minut! Olen aivan kuin tullut herätetyksi kuolleista elääkseni kokosydämisesti! Minulla on jotain, minkä puolesta taistella! Juosta tässä juoksussa kuin ei koskaan aiemmin! Luotan vain Jumalan sanaan, yksin hänen sanaansa! Valitse tänään olla voittajan osa! Jos lankeat, nouse jälleen ylös! Jumala on puolellasi!

Veljesi taistelussa

Wayne Dixon

Raamatunkohdat ovat peräisin etupäässä KR92- sekä Raamattu Kansalle- käännöksestä.