Apostoli Paavali: ihmetellä vai seurata perässä?

Kristillisessä maailmassa, apostoli Paavali taitaa olla yksi merkittävimmistä henkilöistä. Hän vieraili monissa eri seurakunnissa, monissa eri maissa ja tästä johtuen matkusti pitkiä matkoja, joiden aikana hän joutui moniin eri vaaratilanteisiin. Hän itse kertoo, että hän tuli kivitetyksi, sai raippoja kolmesti, sekä oli myös haaksirikkoutuneena. Hän oli vuosia syyttömänä vankilassa ja lopulta hänet surmattiin Roomassa,

On selvää – kun kyseessä on meidän arkipäiväinen elämämme – että emme voi seurata Paavalia kaikessa siinä, mitä hän sai kokea ja käydä läpi. Silloin on helppo heittäytyä siihen, että olen "vain" tavallinen kristitty, samalla ihaillen apostoli Paavalia ja muita samankaltaisia eräänlaisina sankareina. Juuri siksi onkin niin opettavaista ja rohkaisevaa lukea hieman siitä, mitä Paavali itse kirjoittaa. Olivatko nämä ulkoiset olosuhteet kaikista olennaisin ja keskeisin asia hänen elämässään? Pitikö hänen kristityn elämänsä sisällään suurimmaksi osaksi vain ulkonaisen palvelutyön ja ulkoiset olosuhteet jotka hän kohtasi?

Paavalin elämän ydin

Kun hän kirjoittaa kaikille Korintin seurakunnan ystäville; "Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta", 1. Kor.11,1, niin mitä me voimme silloin seurata? Meidän täytyy ensinnäkin ymmärtää, mikä oli ydin hänen elämässään. Ennen kaikkea hän rakasti Jeesusta Kristusta yli kaiken ja siitä johtuen eli hänelle ja palveli häntä. Paavalin mielestä ei tullut kysymykseenkään, että olisi ollut vain joitain harvoja "sankareita" – joitakin harvoja henkilöitä, joilla on erityinen elämä ja palvelustehtävä – ja muut olisivat vain "tavallisia kristittyjä". Istuessaan vankilassa, hän kirjoitti Filipin seurakunnalle. Siinä hän kuvailee mm. mikä hänen elämässään on tärkeintä: "Toivon hartaasti, että voin nyt niin kuin aina ennenkin tuottaa kunniaa Kristukselle". Tässä voimme oppia hänestä ja seurata häntä!

Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen

«Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.  …sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen. En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Tässä voi jokainen, joka haluaa olla kristitty seurata häntä. «Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa". Etkö haluaisi seurata jotain näin uskomatonta? «Olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on.» Tämän kirjoitti mies, joka istui vankilassa. Emmekö voisi seurata tässä Paavalia niin, että opimme toimimaan samalla tavalla omissa olosuhteissamme?

Ihmetellä vai seurata?

Urheilumaailmassa näemme, että on helppo istua katsomossa ja ihmetellä niitä, jotka haluavat uhrata kaikkensa menestyäkseen omassa lajissaan. Kristinuskon tarkoitus ei todellakaan ole ihailla joitakin harvoja sankareita, sen apostoli Paavali on opettanut meille hyvin selkeästi. Kristinusko on sitä, että rakastamme Jeesusta koko sydämestämme. Kristinusko on sitä, että seuraamme Jeesusta, elämme Jumalan sanan mukaan ja seuraamme pyhiä Jumalan miehiä ja naisia, jotka ovat eläneet ennen meitä. Kristinusko hapattaa kaikki tekomme, ajatuksemme ja sanamme – joka päivä, missä olemmekaan. Silloin minun ei tarvitse ihmetellä Paavalia sankarina, mutta näen hänet esikuvana, jota voin uskossa seurata.