Älä ole niin kova, ettet antaisi Jumalan johtaa elämääsi

Luulen, että monet ihmiset kärsivät huonosta minäkuvasta; monilla on heikko itsetunto.

Minä voin sanoa kärsineeni siitä suuressa määrin nuoruudessani. Kärsin heikosta itsetunnosta ja masennuksesta. Menin ylös ja alas kuin jojo. Kuulin Jumalan sanaa ja halusin olla kunnon kristitty: Sellainen, joka elää voittaen sellaiset synnit kuin kiinnostus tytöistä, halun olla suuri ja ihailtu ja masentua, jne. Halusin päästä horjumattomaan tilaan ja siihen, että en antaisi kaiken ympäröivän vaikuttaa itseeni niin helposti. Mutta en koskaan uskonut oikeastaan, että se voisi onnistua. Ajattelin: "Olen niin paljon huonompi kuin toiset. Luontoni – kaikki on minua vastaan, ja se ei vaan voi onnistua minulle."

Hyvin vähän itseluottamusta

Lapsuudessani olin eräällä tapaa yhteyden keskipiste, kun olin kotona. Mutta olin myös äärimmäisen ujo. Eli sain kaikki nauramaan; sain aikaan viihtymistä päivällispöydän ympärillä. Mutta jos olin saanut sisarukseni nauramaan ja isä kysyi yllättäen: "Mitä se oli Rolf? En kuullut. Mitä sinä sanoit?", silloin punastuin. Punastuin sirarusteni edessä. Ja aloin änkyttämään, enkä pystynyt toistamaan sanomaani. Olin hyvin ujo. Minulla oli erittäin vähän itseluottamusta.

Minut pystyttiin usein "lakaisemaan maton alle"; elämä oli kauheaa. Minulla oli valtavasti finnejä. Tunsin itseni rumaksi… iso nenä. Suuret korvat. Yleisesti ottaen olin surkea kaveri. Ja koska minulta puuttui usko Jumalaan, tunteet ohjasivat elämääni.

Pelkäsin päästää irti

Yksi veljistäni kertoi minulle kerran: "Kun olimme nuoria, tiesimme heti, kun tulit ovesta sisään, tulisiko kotona hyvä ilta vai ikävä ilta. Koska tiesimme, olitko masentunut vai et."

Lapsena ja nuorena olin kuullut paljon Jumalan sanaa, ja halusin päästä siihen elämään, josta Raamatussa kerrottiin; elämään, jossa saatoin "pitää koetusta pelkkänä ilona" tai uskoa, että "ahdistuksemme on lyhytaikainen ja kevyt, ja vaikuttaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden ylenpalttisesti". Halusin, että nämä sanat olisivat totta kohdallani, eikä vain jotain, minkä olin lukenut ja kuullut. Mutta tunteeni ohjasivat minua ja kaikki pyöri "näkyväisen" ympärillä. Vei jonkin aikaa ennen kuin todella aloin luottamaan Jumalaan ja halusin antaa hänelle koko sydämeni. Pelkäsin menettäväni otteen. Pelkäsin antaa Jumalalle elämäni. Pelkäsin tulevaisuutta.

Ulkokuori

Niinpä yritin teeskennellä. Tarkoitan, että olen aika iso ja vahva kaveri, mutta kuoren sisäpuolella, vahvan ruumiin sisällä, oli uskomattoman heikko poika. Tunsin itseni kurjaksi. Vertasin itseäni kaikkiin ympärilläni oleviin.

Uskon, että monet nuoret tunnistavat tästä itsensä: Nuoret pojat yrittävät kasvattaa hartioitaan, näyttää vahvalta, kävellä ylimielisellä tavalla, johtuen huonosta itsetunnosta. He yrittävät peittää itseluottamuksen puutteensa röyhkeällä käytöksellä ja olemalla suurisuisia. Mutta tämän ulkokuoren sisällä on vain kurjuutta. He ovat yksin ja masentuneita. He tuntevat itsensä kurjaksi. Mutta he rakentavat ulkokuoren suojellakseen itseään masennuksen ja heikkouden häpeältä. Ja oikeastaan he pelkäävät antaa Jumalan johtaa elämäänsä.

Mitä minulta puuttui

Minä en löytänyt evankeliumin iloa nuoruudessani. En saanut "iloöljyä" elämääni. Mutta kun ajattelin ehtoja iloöljyn saamiselle tarkemmin, huomasin, että ongelma ei ollut evankeliumissa. Ongelma oli siinä, että en ollut valmis luopumaan kaikesta, luottamaan täysin Jumalaan, niin että olisin antanut hänen ohjata elämääni. Kesti jonkin aikaa tulla siihen pisteeseen. Tein päätöksen teini-iän lopulla. Silloin aloin todella taistella omaa luontoani vastaan ja itseluottamuksen puutetta vastaan. Sille piti tehdä jotain. Joko minun piti luopua yrityksestä elää kristittynä – mitä en koskaan pitänyt vaihtoehtona – tai sitten minun piti heittäytyä Jumalan tahtoon: Tunnustan, että olen heikko ihminen ja tarvitsen apua. Lopettaa olemasta jotain muuta kuin mitä olen.

Kutsumuksen hyväksyminen

1. Kor. 1:26-28 on kirjoitettu: "Katsokaa omaa kutsumistanne, veljet. Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään. Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä on jotakin."

Olin niiden joukossa, jotka eivät olleet viisaita, mahtavia tai jalosukuisia. Mutta Paavali sanoo: Katsokaa omaa kutsumistanne. Ei monta viisasta. Ei monta vahvaa. Mutta Jumala on valinnut sen, mikä on hullutusta, alhaista; sen, mikä on heikkoa, saattaakseen viisaat häpeään. Tässä  minä olin. Toiset saattoivat ajatella minusta: "Hei, tämä kaveri tarvitsee apua." Tunsin näin. Mutta se, millaiseksi tunsin itseni, ei muuttanut sitä tosiasiaa, että Jumala oli valinnut minut. Minun piti tarttua kutsumukseeni; minun tuli uskoa, että Jumala oli valinnut minut ja että hän pystyi tekemään jotain elämässäni.

Minussa. "Rumassa, huonossa ihmisessä. Minussa, joka olin heikko." Kaikkea tätä. Minun piti tietoisesti torjua nämä ajatukset ja uskoa, että Jumala vaikutti minussa tahtomista ja tekemistä. Minun piti lopettaa nurisemasta ja valittamasta siitä, mitä olin ja siitä, mitä minulta puuttui. Koska se oli oikeastaan epäuskoa. Se oli epäuskoa sitä kohtaan, ettå Jumala pystyisi tekemään minussa jotakin.

"Ei koskaan enää!"

Silloin päätin: "Ei koskaan enää!" Ryhtyisin taisteluun kaikkia näitä lannistavia ja tuhoisia ajatuksia vastaan. En eläisi enää masentuneena miehenä, josta synti on saanut ylivallan.

Tämä ei tarkaittanut, että ei olisi ollut taisteluita. Olen ollut monta kertaa kiusattu, voimakkaasti kiusattu masentumaan. Koska se on luonnossani. Mutta voin sanoa taistelleeni. Ja olen taistellut rankasti. Monta kertaa olin polvillani, voimat vähissä. Mutta päätin, että en luovuttaisi! Antaisin Jumalan johtaa elämääni ja uskoisin koko sydämestäni, että hän oli valinnut minut, riippumatta siitä, mitä tunsin.

Tämän ansiosta saatoin antaa hartiani painua normaaliin asentoon, sen sijaan että olisin yrittänyt näyttää leveäharteiselta. Pystyin uskomaan ja luottamaan Jumalaan.

Hän loi jotain uutta

Muistan, kun kerran nuorena ajoin autoa. Olin hullu ja ajoin niin lujaa kuin autolla pääsin, ja silloin ajattelin suunnata kohti pylvästä tai jotain muuta, mikä lopettaisi tämän kurjan elämän. Lähtökohta oli tämä ja siitä olen tullut mieheksi, jota Jumala on auttanut jokaisena päivänä elämässäni, riippumatta siitä missä tilanteessa olen ollut. Minusta on tullut onnellinen mies, jolla on lapsia ja lastenlapsia, jotka Jumalan armosta eivät koskaan tule näkemään isää tai isoisää, joka olisi masentunut.

En välttämättä voi sanoa, että minulla olisi valtavasti itseluottamusta nykyäänkään. Mutta minulla on suuri luottamus kutsumukseeni. Minulla on suuri luottamus siihen, että Jumala päätti tehdä minussa jotain. Hän päätti tehdä työtään minussa, ja minä sallin sen. Se on oikeastaan niin yksinkertaista. Hän päätti tehdä minusta jotain. Niin, koska hän on koko luomakunnan Mestari … Hän sanoi: "Tulkoon valkeus!" ja valkeus tuli, vaikka silloin ei ollut sähköasentajia tai johtoja. Siis, hän loi jotakin. Ja hän voi myös luoda jotain ihmisessä, joka tuntee itsensä kurjaksi, jolla on huono itsetunto. Hän voi luoda jotain iankaikkista.

Jumala toimii myös tänään!

Kun ajattelen erityisesti nuoria miehiä, poikia, niin haluan sanoa: Älä ole niin kova, että et antaisi Jumalan ottaa vastuuta elämästäsi. Sillä kovan kuoren sisällä on tavallisesti heikko mies, joka pelkää elämää, pelkää tuelvaisuutta, pelkää päätöksiä, joita joutuu tekemään. Älä anna vahvan ulkokuoren pilata tulevaisuuttasi. Tunnusta heikkoutesi, ja tee työtä uskossa Jumalaan! Älä mieti liikaa mennyttä – älä ajattele kurjaa menneisyyttäsi ja anna ajatustesi viipyä siellä, niin että tulevaisuutesi tuihoutuu. Anna menneen olla mennyttä. Ja usko, että Jumala on vaikuttanut sinussa tahtomista ja tekemistä.

Haluat tehdä hyvää, eikö niin? Jumala itse on vaikuttanut sen sinussa! Tahto tehdä hyvää ei ole syntynyt ihmisestä. Lue vain Room. 3:10-18, ja tunnusta, että tämä on totuus sinusta. Jos tunnet ja todella uskot, että vähänkään olet yksi heistä, ja kuitenkin tunnet kaipausta tehdä hyvää, niin voit olla varma, että Jumala on vaikuttanut tämän tahdon tehdä hyvää. Ja hän on vaikuttanut sinussa sekä tahdon että tekemisen. (Fil. 2:13). Joten tee se sitten! Tee se uskossa siihen, että Jumala vaikuttaa sinussa. Tee se tässä luottamuksessa – kutsutaan sitä itseluottamukseksi, se on sama kuin minulla – mutta tee se varmana siitä, että Jumala tekee työtään. Hän haluaa tehdä jotain fantastista elämässäsi! Pane luottamuksesi häneen.