"Ajattele: Jumala on tekevä ihmeitä sisimmässämme!"

Tämä on kertomus eräästä laulusta. Isoäitini kirjoitti tämän laulun suoraan sydämestään omassa keittiössään monia vuosia sitten. Tästä laulusta on tullut oma, henkilökohtainen lauluni.

Istun keittiössä katsellen ulos ikkunasta. Lumi laskeutuu hiljalleen maahan. On niin hiljaista ja rauhallista. Ajattelen sitä, mitä tapahtui 10 minuuttia sitten. Kiirehdin lapsiani ulos ovesta koulubussiin, oli stressiä, nopeita suukkoja ja halauksia. ”Heippa lapset, rakastan teitä.”

Ajatellessani mieleeni nousee kysymyksiä. Painostinko lapsia liikaa? Olinko itse liian stressaantunut? Olinko hyvä äiti? Mitä olisin voinut tehdä toisin?

Silloin mieleeni tulee isoäidin laulu, niin kuin niin monesti aikaisemmin. Laulan sitä hiukan itselleni:

Hyvä kotona on olla, kun mä voitan

Nurjuuden, kurjuuden.

Aina olen kiitollinen,

Kärsivällinen.

Uusi sointuni on se.

Herra ihmeitä

saa aikaan sisimmässä.

Kuka ymmärtää voi

hänen valtansa?

Sinä, minä, kaikki me

Matkallamme muutumme,

Sana lupaa sen,

en epäile.

BCC: n laulukirjasta ”Herran Tiet” nro 404

 Näen joka päivä, että minun pitää muuttua

Minulla on seitsemän eri-ikäistä lasta. Jokaisella on omat tarpeensa; kaikki he tarvitsevat rakkauttani ja huolenpitoani. Koen, että minulla on paljon tekemistä lasteni kanssa. Luonteestani löytyy joka päivä uusia asioita, joissa minun pitää tehdä työtä. On helppo turhautua tai olla kärsimätön, huolissaan tai levoton. Mutta kun alan laulaa tätä laulua, sanat innostavat minua ja täyttävät minut ilolla, kiitollisuudella, onnella ja toivolla. Toivolla itseni suhteen, että näihin minun negatiivisiin reaktioihini voi tulla muutosta. Saan toivon muuttumisesta.

Isoäitini kirjoitti tämän laulun kokiessaan samankaltaisia tilanteita, joita itse koen nyt. Hänkin oli hädässä oleva äiti. Hän halusi toimia oikein kaikissa tilanteissa päivän mittaan. Hän rukoili Jumalalta viisautta ja apua toimia oikein lasten kanssa;  hän rukoili kärsivällisyyttä ja rakkautta, niin että hän tietäisi, mitä hänen tulee joka päivä tehdä.

Aivan niin kuin minä tänään.

Vuosien mittaan olen oppinut, että kun annan evankeliumin tehdä minussa työtä, kun taistelen lihastani nousevia kiusauksia vastaan  ja voitan ne – lapset saavat maistaa minussa toista henkeä kuin stressaantuneen ja turhautuneen äidin. Tämä luo lämpimän ja rakkaudellisen ilmapiirin kotiimme. Heillä on turvallinen olo. He huomaavat, että evankeliumi muuttumisesta synnin voittamisen kautta toimii. Jotta he näkisivät ja kokisivat evankeliumin, sen täytyy alkaa minusta. Minusta pitää tulla onnellinen äiti kotonani, äiti, jota Pyhä Henki johtaa, eivät tunteeni ja inhimillinen luontoni. Toimimalla näin voin olla loistava esimerkki lapsilleni, ja sillä tavalla elämä Kristuksen kanssa voi vetää heitä puoleensa.

Kuinka isoäitini tuli kirjoittaneeksi laulun

En koskaan unohda, mitä äitini kertoi minulle siitä, miten isoäitini tuli kirjoittaneeksi tämän laulun:

”Äiti oli kotona lasten kanssa uutena vuotena 1964 / 65. Hän olisi halunnut osallistua kristilliseen konferenssiin Oslossa, mutta matka kotoa Pohjois-Norjasta sinne oli pitkä, eikä silloin ollut niin helppo matkustaa niin pitkälle vain pariksi päiväksi. Eräs läheinen ystävä oli kuitenkin ollut paikalla, nuori mies nimeltä Kåre Smith, joka suoritti varusmiespalvelustaan siellä, missä äitini asui. Kun Kåre tuli kotiin, hän oli täynnä intoa siitä, mitä oli kuullut konferenssissa. Hän syntyi siellä uudesti, ja oli innokas jakamaan kuulemansa uskomattoman sanoman.

Hän kävi tapaamassa äitiäni ja kertoi hänelle valtavan innostuneesti voimakkaasta sanomasta – toivon ilosta ja ihmeiden Jumalasta, joka voi luoda jotain aivan uutta elämäämme. Tämä sanoma oli inspiroinut häntä valtavasti. Se, mitä hän kertoi, vaikutti voimakkaasti äitiini. Laulu syntyi keittiössä, kun hän toimitti päivittäisiä askareitaan. Hänellä oli lyijykynä ja paperia taskussa, ja laulu syntyi lähes itsestään. Sama henki, jota julistettiin konferenssissa, tuli lauluun. Laulu julkaistiin lopulta BCC:n laulukirjassa ”Herrens Veier” (Herran Tiet) ja on ollut siunaukseksi ja innostukseksi lukemattomille ihmisille.”

Minä voin muuttua!

Isoäitini kaltaiset esikuvat osoittavat meille, että on mahdollista elää sellaista elämää! Olla vapaa kaikesta, mikä pyrkii vetämään minua alas, ja sen sijaan mennä eteenpäin hengessä, joka on täynnä toivoa ja uskoa. Jumala saa aikaan ihmeitä sisimmässäni. Hänen sanansa ovat totta!

Minä voin muuttua! Voin jättää sen, mitä luonnostani olen ja tulla aivan uudeksi. Voin tulla onnelliseksi äidiksi, joka on täynnä Hengen hedelmää lihan tekojen sijaan.

Kun suhtaudun näin kaikissa tilanteissa, jatkan matkaani voittoisa laulu sydämessäni. Elämäni on voittoisaa, syntyy kiitollisuutta ja iloa ja uusi ja siunattu sointu!

”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.” Room. 8:28.