Yhtä niin kuin Isä ja Poika

Ykseys kristittyjen joukossa on merkki maailmalle siitä, että Isä todella lähetti Jeesuksen. Mutta miten me voimme tulla yhdeksi, niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä?

Yhtä niin kuin Isä ja Poika

“Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa- jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.” Joh. 17:20-23.

Millä tavalla Isä ja Jeesus olivat yhtä?

On suuri ja pyhä kutsumus tulla yhdeksi kuin Isä ja Poika. Sen saavuttamiseksi  meidän tulee seurata Poikaa kapealla tiellä, joka johtaa elämään.

Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon.” Joh. 6:38.

Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia.” Hepr. 5:8-9.

Tästä näemme, millä tavalla Isä ja Poika tulivat yhdeksi. Jeesus syntyi ihmissukuun ja tuli Ihmisen Pojaksi (1. Tim. 2:5). Ihmisen Poikana hän oppi kuuliaisuuden. Se ei ollut helppo tie. Hän oppi sen kärsimysten kautta. Luemme Jesajan kirjan 53. luvusta joistakin niistä kärsimyksistä, joissa hän oppi kuuliaisuuden.

“Herra näki hyväksi ruhjoa häntä, lyödä häntä kärsimyksellä. Jos sinä asetat hänen sielunsa vikauhriksi, hän saa nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttaan.” Jes. 53:10.

Jeesus rukoili: “Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Luuk. 22:42. Tämä “minun tahtoni” oli ihmissuvun tahto, Jeesuksen tahto Ihmisen Poikana. Se täytyi murtaa, jotta Herran tahto menestyisi hänen kätensä kautta. Tässä Jeesus oli uhri. Hän kulki sen tien vapaaehtoisesti. Hän vihki meille uuden ja elävän tien, jotta seuraisimme häntä. Sillä tiellä, jolla ihmistahto murskattiin, koko jumalallinen täyteys asettui asumaan ruumiillisesti häneen (Kol. 1:19 ja Kol. 2:9). Hänen tuntemisensa kautta me olemme saaneet kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupaukset, jotta mekin tulisimme osallisiksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet. 1:3-4).

Millä tavalla me tulemme yhdeksi niin kuin Isä ja Poika?

Jos mekin tahdomme olla uhri, on meillä nyt samat mahdollisuudet kuin Jeesuksella oli. Jeesus tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaajaksi niille, jotka tottelevat häntä (Hepr. 5:9). Sillä tiellä tulemme yhdeksi niin kuin Isä ja Poika olivat yhtä.

Tämä on niin tärkeää, että Paavali sanoi saaneensa armon ja apostolinviran, jotta syntyisi uskon kuuliaisuus kaikissa pakanakansoissa (Room. 1:5). Mutta kuuliaisuuden oppiminen ilman, että tulee murskatuksi, ei onnistu. Monet näkevät paljon vaivaa saadakseen kaikki nämä uskonnolliset puolueet tulemaan yhdeksi, mutta se on täysin mieletöntä työtä. Johtajat ovat suuria itsessään ja voimakkaita mielipiteissään, ja samanlaisia ovat heidän puoluetoverinsa. Siksi on aina riitaa ja loukkaantumista puolueiden sisällä ja niiden välillä. He eivät halua tulla murskatuiksi. Monet lukevat rakkaudesta ja 1. Kor. 13-luvun, mutta rakkautta ei voi saada tulematta murskatuksi.

On kirjoitettu, mitä rakkaus ei tee. Se ei kadehdi, ei kerskaile, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa jne. Se , joka ei anna murskata itseään, tulee katkeraksi, etsii omaansa ja kerskailee. Sellaiset eivät koskaan voi tulla yhdeksi.  Heillä on jatkuvasti mielestään syy loukkaantua, ja he loukkaantuvatkin, sen sijaan että ottaisivat ristinsä ja kieltäisivät itsensä ja tuomitsisivat itsekkyytensä ja kovuutensa.

On kirjoitettu myös, mitä rakkaus tekee. Se on pitkämielinen, iloitsee yhdessä totuuden kanssa ja kestää kaiken, uskoo kaikessa, toivoo kaikessa, ja kärsii kaiken (Kol. 3:12-14). Kun kanssaihmisemme ovat vaikeita ja nurjia, useimmat sanovat: Tätä en voi hyväksyä; Täytyy sentään olla jotain rajaa siinä, mitä täytyy kestää. Sen sijaan, että he antaisivat murskata itsensä, he kovettavat itsensä ja puolustelevat kaikkea omaansa. Sen sijaan, että antaisivat anteeksi, niin kuin Kristus on antanut anteeksi meille, he tulevat pahoiksi ja puhuvat pahaa veljestään.

Tai jos heillä on antipatiaa jotakuta kohtaan, eivätkä pidä hänestä, he ovat toki kohteliaita ja hymyilevät mutta ovat jonkin verran pidättyneitä eivätkä halua harjoittaa Hengen yhteyttä hänen kanssaan. Heidän oma suuri ihmisensä ei voi sietää tuon toisen henkilön ihmistä. He eivät anna murskata itseään, jolloin he saisivat sen rakkauden, joka kestää kaiken ja toivoo kaikessa. Ei, he haluavat mieluummin sotia tätä toista vastaan, ja niin he pysyttelevät kohtuullisen etäisyyden päässä hänestä. Mutta sillä tavoin ei tulla yhdeksi, niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä.

Jeesuksen rukous ykseydestä kristittyjen keskuudessa täyttyy

Autuaita ovat ne, jotka ovat saaneet tiedon siitä, millä tavoin Poika oli yhtä Isän kanssa. Ja autuaita ovat ne, jotka haluavat seurata Poikaa uudella ja elävällä tiellä. Heissä Jeesuksen rukous täyttyy, ja heidän on ihana olla yhdessä jatkuvasti. He vaeltavat valossa, niin kuin hän on valossa, ja Jeesuksen veri puhdistaa heidät kaikesta synnistä. Heillä on keskinäinen yhteys (1. Joh. 1:7).

Kiitetty olkoon Jumala tästä ihanasta pelastuksesta, josta me, jotka haluamme olla uhri, olemme osallisia, ja että meitä jatkuvasti tulee lisää. Tähän valon yhteyteen ei Saatana pysty tunkeutumaan.

”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” Joh. 10:27-30.

Artikkeli on julkaistu ensin BCC: n seurakunnan lehdessä nimeltä Skjulte Skatter maaliskuussa 1964.

© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag

Lue lisää vihasta aikamme kristittyjen parissa Kristuksen ruumista käsittelevältä teemasivultamme tai lue jäljempänä ovat artikkelit. 

Onko kristittyjen yhteys mahdollista?

Tarvitsenko seurakuntaa ollakseni kristitty?

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Armo Jeesuksessa Kristuksessa

«Kun ihmiset ajattelevat armoa, niin silloin mieleen tulee lähinnä syntien anteeksianto. Koska me kaikki olemme tehneet syntiä, niin me tarvitsemme armoa.» Näin Sigurd Bratlie aloittaa tämän vihkosen armosta. Mutta hän jatkaa kuvailemalla yksityiskohtaisesti sitä, että armo Jeesuksessa Kristuksessa tarkoittaa paljon enemmän kuin vain anteeksiantoa. Se tarkoittaa myös totuutta ja apua. Armo opettaa meitä, ettemme tekisi syntiä, niin että voimme olla täysin vapaita elämään voittoisaa elämää, joka johtaa täydellisyyteen.