Tie passiivisesta uskosta aktiiviseen uskoon

”Minä uskoin Jumalaan ja Hänen poikaansa, mutta en itse elänyt kristityn elämää. Enkä tuntenut tarvettakaan.” Mutta mitä sitten tapahtui?

Tie passiivisesta uskosta aktiiviseen uskoon

Vaikka en ole saanut kristillistä kasvatusta, minulle on aina ollut täysin loogista, että on olemassa kaikkivaltias Jumala.

Biologi Edwin Conklin sanoi kerran: “Se, että elämä on saanut alkunsa sattumalta, on aivan yhtä todennäköistä, kuin suuren sanakirjan synty painotalon räjähdyksestä.”

Tätä perustelua käytin jo nuorena, vakuuttaakseeni ihmisiä siitä, että Jumala ei ole vain tarua.

Elämän kulku

Lapsena opin koulussa Jeesuksesta, enkä epäillyt hetkeäkään, etteikö hän olisi ollut Jumalan poika. Hänen elämänsä ja se, mitä hän opetti ihmisille, olivat mielestäni niin ylivertaisia. Hän oli lämmin ja armollinen, mutta hän ei kuitenkaan pelännyt sanoa asioita niinkuin ne olivat. Minusta tuntui täysin mahdottomalta, että voisin elää niinkuin hän. Minä siis uskoin Jumalaan ja Hänen poikaansa, mutta en itse elänyt kristityn elämää. Enkä oikeastaan tuntenut tarvettakaan. Elämäni oli pääasiassa melko hyvää ja helppoa.

Elämän mennessä eteenpäin, aloin kuitenkin kyllästyä. Tuntui, että useimmat ihmiset halusivat vain saada asiat näyttämään ulospäin hyvältä. Hyvä työ, korkea palkka, konsertit, matkat, autot, talot, kesämökit jne. Heidän lapsensa olivat aina taitavia, ja lapsenlapset vähintäänkin pieniä neroja. Keskustelut pyörivät jotakuinkin vain näissä asioissa. Elämän vakaville teemoille oli harvoin tilaa keskusteluissa.

Maailmassa on sotia, hätää ja kurjuutta. Uskomattoman monet ihmiset elävät näissä olosuhteissa, ja samanaikaisesti toiset, vähemmistö, rypevät rikkauksissa. Sekä paikallisessa, kansallisessa että kansainvälisessä politiikassa näemme rikottuja lupauksia ja konflikteja. Joskus politiikka tuntuu jopa surkuhupaisalta.

Niinpä minusta oli jo 40-vuotiaana tullut kriittinen ja hyvin realistinen ihminen. En ollut enää kiinnostunut siitä, mitä maailmassa oli tarjolla. 50-vuotiaana jäin leskeksi. Seurasin vierestä vakavan sairauden etenemistä, aina kuolemaan asti. Se vaikutti minuun.

Kaipuu jostakin enemmästä

Mitkä olivat elämän todelliset arvot? Olinko minä valmis kohtaamaan kuoleman? Minulla oli tarve jutella jonkun kanssa näistä aiheista.

Niinpä menin käymään vanhan anoppini luona hänen kodissaan. Hän oli aina ollut minulle esikuva rauhallisella kristityn elämällään. Hänen jo edesmennyt miehensä oli myös ollut valtavan hyvä, ja palava uskon mies.

Aivan siitä lähtien, kun tutustuin heihin nuorena, on heidän elämänsä ollut minusta kiinnostavaa ja kiehtovaa. He olivat aina iloisia ja mukautuvia, en koskaan kuullut heidän valittavan tai olevan tyytymättömiä. Anoppini kodissa oli aina rauha ja sopusointu.

Muistan nuoruudestani asti nämä Jeesuksen sanat: “Minä olen tie, totuus ja elämä.” (Joh.14:6) Meidän siis tulisi seurata häntä! Ja se merkitsee sitä, että me elämme niinkuin hän – muun muuassa tekemättä syntiä.

En oikein koskaan ymmärtänyt täysin, kun sanottiin tai kirjoitettiin, että Jeesus oli kuollut ristillä meidän vuoksemme ja sovittanut syntimme. Tämähän on totta, mutta sanojen painotus sai sen kuulostamaan siltä, että siinä olisi kaikki. Ohjausta oman henkilökohtaisen elämän kehittämiseksi sai kuulla harvoin.

Siis: Minä etsin elämää. Olin onnekas, sillä tunsin kristittyjä, mm. appivanhempani, jotka elivät todellista, vakaata kristityn elämää. Elämää, jossa on mahdollista seurata Jeesusta, ja tulla hänen kaltaisekseen.

Siitä elämästä halusin itsekin saada otteen.

Lopulta tunsin, että saadakseni sielulleni rauhan minun tuli kääntyä. Hieman vastahakoisesti tosin – olin jo ehtinyt toivoa, ettei minun koskaan tarvitsisi kääntyä johonkin, minkä oletin olevan haudanvakavaa ja tylsän harmaata elämää. Nyt olin kuitenkin tehnyt päätöksen, joten minun tuli antaa itseni siihen.

Evankeliumi

Norjalainen sanakirja alustaa määritelmää evankeliumista näin: “Sana evankeliumi on latinalainen käännös kreikkalaisten sanasta evangelion, joka tarkoittaa hyvää sanomaa. Antiikin kirjallisuudessa sanaa voidaan käyttää voitonsanomana tai ilmoituksena uuden kuninkaan synnystä tai valtaanastumisesta.”

Jeesuksen tuoma voitonsanoma oli, että ihminen voi Pyhän Hengen avulla voittaa synnin, jolla Saatana saastutti ihmisyyden syntiinlankeemuksessa. Tämä on todellinen ilosanoma, jonka enkelit julistivat paimenille Kristuksen syntymän jälkeen.

Norjaksi evankeliumi tarkoittaa ennen kaikkea sanomaa Jeesuksesta. Jeesus voitti synnin ja Saatanan elämässään, joten voidaan kai sanoa, että kyse on saman asian kahdesta eri puolesta.

Mitä olen saanut evankeliumilta?

Evankeliumi on antanut, ja antaa edelleen, minulle oikeastaan kaiken. Elämää voidaan verrata palapeliin. Ilman Jumalaa suurin osa paloista puuttuu. Jumalan palat tekevät sen, että loputkin palat löytävät paikkansa.

Muutamia kohtia, jotka ovat vaikuttaneet elämääni eniten:

  • Luulin kristityn elämän olevan harmaata ja tylsää. Käsitykseni oli aivan väärä: En ole eläissäni saanut näin paljon hauskoja ja samalla merkityksellisiä kokemuksia.
  • Kaikki kauhea, mitä maailmassa tapahtuu – kaikki hätä ja kärsimys, tulee joskus loppumaan. Se on suuri lohdutus.
  • Ilman rakkautta kaikki on turhaa. Tässä ei ole kyse siitä rakkaudesta, jonka ihmiset ymmärtävät rakkaudeksi, josta lauletaan, kirjoitetaan ja puhutaan, vaan Jumalan todellisesta rakkaudesta. Hänen rakkautensa on vakaa, eikä siihen vaikuta poliittiset ja ajalliset muutokset. Tämän rakkauden tavoitteleminen on todella merkityksellistä.
  • Jumalan sanalle rakennettu avioliitto on rakennettu kalliolle. Kun molemmilla on sama päämäärä ja mieli, on aina hyvä olla yhdessä, ja aina voidaan puhua Jumalan sanasta.
  • Minä voin muuttua. Olemalla kuuliainen Jumalan sanalle, reaktioni voivat muuttua jatkuvasti enemmän hänen tahtonsa mukaisiksi. Suurempaa henkilökohtaista kasvua ei ole olemassa.
  • Panettelu ja tuomitseminen ovat ehkä suosituimpia sosiaalisia harrastuksia ihmisten keskuudessa. Kun lopetan sen, teen Saatanan tuhoisimmasta aseesta käyttökelvottoman.
  • Opetus siitä, että tunteet ja järki ovat epäluotettavia ja vääristeleviä mittareita, tuntui erikoiselta. Oli mahtavaa kokea, että tämä on totta, ainoastaan Jumalan sanaa voidaan pitää luotettavana.
  • Kun ihminen kuolee, hänen henkensä ei kuole – kuolema on vain pääsy johonkin paljon parempaan. Tieto siitä tekee elämästä ja kuolemasta uskomattoman paljon helpompaa.
  • Sairaus, ikävä, menetys, erillään olo jne., voivat tuntua käsittämättömiltä, turhilta ja epäoikeudenmukaisilta. Ehkä tärkein oppi mitä olen evankeliumista saanut, on että kaikki mikä minua kohtaa elämässäni, oli se sitten hyvää tai pahaa, on minulle vain parasta. Jos todella uskon siihen, elämässäni on vain hyviä päiviä.

Elämä, jota elän nyt on parempaa kuin ikinä olisin voinut kuvitella.

Ja uskomatonta kyllä, päivä päivältä siitä tulee vain parempaa!

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Jumalan evankeliumi

Armo tarkoittaa, että kaikki syntini annetaan anteeksi, kun tunnustan ne. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että saamme voimaa olla kuuliaisia totuudelle, jonka Jeesus toi mukanaan. Tässä kirjassa Sigurd Bratlie kirjoittaa tästä aiheesta ja osoittaa, että Jumalan evankeliumi on uskon kuuliaisuutta.