Valtavat seuraukset siitä, että olemme ristiinnaulittuja Kristuksen kanssa

Voittava elämä!

Valitettavasti kovin moni ei usko voittoelämään. Monet ovat yrittäneet, mutta ovat ajat sitten luopuneet siitä pitäen sitä täysin toivottamana yrityksenä. Voittamiselle ei enää suoda ajatustakaan. Eikä se ole mikään ihme, niin kauan kuin ollaan tietämättömiä siitä, että on mahdollista tulla ristiinnaulituksi Kristuksen kanssa, että on mahdollista kuolla eläessään.

On mahdotonta voittaa syntiä, jos ei olla ristiinnaulittuja Kristuksen kanssa. Vanha ihminen – mielemme, joka oli yhtä mieltä synnin kanssa ja joka tietoisesti palveli syntiä – ei voi voittaa, vaikka se ryhdistäytyisi äärimmilleen, tai se tulisi vaikka kuinka hurskaaksi. Se voidaan siis ristiinnaulita tai panna pois. Jos emme usko, että vanha ihminen on ristiinnaulittu, on mahdotonta voittaa. Jos taas uskomme, että se on ristiinnaulittu, on mahdotonta tehdä syntiä. Jompikumpi. Näitä kahta asiaa ei voi yhdistää; ne eivät voi olla voimassa samanaikaisesti. Kun ristiinnaulitseminen on läsnä, synti on poissa, mutta jos synti on läsnä, silloin liha ei ole ristiinnaulittu.

Lepo Jumalassa

Yksi kaikkein suurimmista ihanuuksista täällä maan päällä on lepo Jumalassa, se, että ollaan hiljaa ja koetaan turvallisuutta kaikissa olosuhteissa, kaikissa elämän myrskyissä, ahdistuksissa ja vastoinkäymisissä, kaikissa mahdollisissa kiusallisissa tilanteissa. Tämä lepo on täysin mahdotonta saavuttaa, ellemme ole ristiinnaulittuja Kristuksen kanssa. ”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat esiin liejua ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” Jes. 57:20 ja 21.

Vanha ihminen on niin mahdoton ja niin levoton eikä voi olla hiljaa. Sillä on paljon murheita, koska sen tulee pitää huolta niin paljosta ja se on peloissaan sen menettämisestä. Vanha ihminen on myös täynnä epäuskoa ja epäluuloa. Se on kuolemaantuomittu, ja siksi se pelkää jatkuvasti ja on lakkaamatta levoton.

Meidän tulee siis suuresti ylistää Jumalaa tämän ainutlaatuisen vapautuksen ja lunastuksen johdosta: Ristiinnaulittu Kristuksen kanssa! Silloin saamme lopultakin levon, rauhan ja turvan. Silloin tulemme lepoon Jumalassa, ja meillä on niin kuin Jeesuksella, joka makasi veneen perällä ja nukkui Gennesaretinjärven myrskyssä.

Henkilökohtainen hengellinen kasvu

Ei ole hengellistä kasvua, ilman että liha on ristiinnaulittu. Jos emme ole Kristuksen kanssa ristiinnaulittuja, silloin olemme lihassa, lain alaisuudessa; olemme lain orjia, synnin orjia ja poljemme täysin paikoillamme. On kyllä mahdollista saada lisää Raamatun tuntemusta ja muuta tietoa, sekä harjoitusta luikertelemiseen ja puolustautumiseen, mutta hengellinen kasvu on vain paikoillaan marssimista: tehdään syntiä ja saadaan anteeksi, tehdään syntiä ja saadaan anteeksi – loputtomiin.

Itse asian luonteeseen kuuluu, että niin kauan kuin vanha ihminen elää ja vaikuttaa, niin kauan myös vanhat ongelmat tulevat esiin yhä uudestaan. Ja tämähän on täysin vastoin kasvun käsitettä. Vasta sitten, kun uskossa on voinut nähdä itsensä ristillä Kristuksen kanssa, voidaan todella puhua hengellisestä kasvusta.

Kasvu Jumalan elävässä seurakunnassa

Eräässä laulussa sanotaan niin kuvaavasti: ”Rakkauden, yhteyden henki ristillä omistetaan”. Ja eräässä toisessa laulussa: ”On autuus nyt tulla yhteen, kun liha on ristillä”. Siitä todella seuraa rakentumista ja kaikkea muuta hyvää. Silloin keskinäisestä yhteydestä – mikä onkin kaikkein vaikeinta – tulee todella siunattu.

Aivan niin kuin ei kukaan pääse lainkaan eteenpäin olematta ristillä kaiken omansa kanssa, samoin on myös seurakunnassa. Siinä ei voi tapahtua ruumiin jäsenten kasvamista yhteen, ellei itse kukin ole ristiinnaulittu. Tai toisin sanoen: Jumalan elävä seurakunta – Kristuksen ruumis – koostuu ainoastaan sellaisista sieluista, jotka ovat ristiinnaulittuja tai jotka ristiinnaulitsevat itsensä Kristuksen kanssa. Koska muuten ei voi tapahtua ruumiin kasvua. Vanha ihminen, joka ei ole ristiinnaulittu, estää kasvun.

Ote vihkosesta «Jeg er korsfestet med Kristus», jonka Skjulte Skatters Forlag julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1937
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag