Totuus luetusta vanhurskaudesta

“Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Me uskomme todelliseen, henkilökohtaiseen vanhurskauteen, aivan niin kuin Abraham.

Totuus luetusta vanhurskaudesta

«… Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Room. 4:3. Tämä sanottiin Abrahamista Jumalan luvattua hänelle, että hänen jälkeläisensä olisivat yhtä lukuisia kuin taivaalla on tähtiä. Uskoiko Abraham siis lahjaksi saatuun vanhurskauteen? Ei, hän uskoi Jumalan lupauksiin, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Se oli Jumala, joka luki sen hänelle.

Abrahamin saama lupaus oli se, että hän saisi pojan. Sellaisen, joka lähtisi hänen omasta ruumiistaan (1. Moos. 15:4). Hän uskoi Jumalaan, ei omaan voimaansa. Hän uskoi, että Jumala antaisi hänelle todellisen pojan, ei vain poikaa, joka luettaisiin hänelle. Kun Abraham uskoi sen, Jumala, ”joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat”, laski, että Abrahamilla jo oli poika. Room. 4:17.

Luetusta vanhurskaudesta koeteltuun uskoon

Uskon piti tulla koetelluksi. Abrahamin ja Saaran oli sen tähden odotettava lupauksen täyttymistä siihen asti, että heidän oma voimansa oli huvennut. Abraham katsoi heidän kuihtunutta ruumistaan, mutta ei heikentynyt uskossaan. Uskolla ei ole nimittäin mitään tekemistä oman voiman kanssa. Hän antoi Jumalalle kunnian eikä joutunut häpeään. Hän todella sai Iisakin – pojan, joka syntyi hänen omasta ruumiistaan.

Tämän apostoli ottaa esikuvaksi meille. Meillä on evankeliumin lupaukset. Niiden päämäärä on ” ”asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä.” Kol. 1:22-23. Nämä lupaukset julistetaan meille silloin, kun olemme jumalattomia ja syntisiä. Jos silloin uskomme Jumalan lupauksiin, kuten Abraham, silloin Jumalakin lukee sen meille vanhurskaudeksi.

Meillä ei ole tekoja vaan me uskomme häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman. Hänelle hänen uskonsa luetaan vanhurskaudeksi (Room. 4:5). Uskommeko siis tähän luettuun vanhurskauteen? Ei, vaan todelliseen, henkilökohtaiseen vanhurskauteen, joka on lähtöisin omasta elämästämme, ja me uskomme, aivan niin kuin Abraham, että Jumala saa aikaan tämän muuttumisen meissä. Hän, joka kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat, näkee meidät jo sellaisina, millaisiksi me uskomme hänen olevan voimallinen meidät tekemään. Hän lukee uskomme häneen vanhurskaudeksi meille, emmekä joudu häpeään. Hän on täyttävä lupauksensa meissä. Mutta uskomme on myös tultava koetelluksi. Oman voimamme on myös tultava tyhjennetyksi, jotta lupaus voisi täyttyä. Kun olemme yrittäneet voittaa ja olemme murtuneet oman kyvyttömyytemme johdosta, silloin voi Jumala käyttää omaa voimaansa meissä (2. Kor. 12:9).

Useimmat menettävät uskonsa, kun he katsovat itseensä, ja niin he luovuttavat kokonaan. He sanovat: Saamme kyllä tyytyä luettuun vanhurskauteen. Olemme vain ihmisiä emmekä voi muuksi tulla. On hyvä, että Jumala lukee meille Jeesuksen elämän, jne. Näin lukuisat saarnaajat matkustavat ympäriinsä julistaen luettua vanhurskautta, ja sitä, ettei tule katsoa itseensä. Tämähän ei kuitenkaan suinkaan ole Abrahamin usko.

Todellinen ja näkyvä kokemus

Tavanomainen julistus luetusta vanhurskaudesta on sellainen kuin jos Abraham olisi ollut tyytyväinen hänelle luettuun poikaan, ilman että olisi saanut mitään poikaa. Tämä on kaameaa pimeyttä ja petosta, jossa tuhannet ja taas tuhannet ihmiset elävät. Heille ei julisteta evankeliumin toivoa synnin voittamisesta, vaan heille julistetaan luettua voittoa, ja he saavat uskon luettuun vanhurskauteen eivätkä tule milloinkaan kokemaan muuttumista uusiksi luomuksiksi, jolloin he olisivat vanhurskaita omassa elämässään. Antikristuksen henki on väärentänyt evankeliumin, niin että sen kuulijat eivät ikinä koe mitään mikä on totta ja todellista. He omistavat kaiken vain uskossa, joka on vain mielikuvitusta. Sellaista uskoa Jumala ei koskaan lue heille vanhurskaudeksi.

Ei, Abrahamin usko antoi hänelle todellisen ja näkyvän kokemuksen. Näin on nykyäänkin niillä, joilla on Abrahamin usko. ” … kun uskomme häneen, joka herätti kuolleista Jeesuksen, meidän Herramme. Hänet annettiin alttiiksi meidän rikkomustemme tähden ja herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.” Room. 4:24-25. Koemme, että hän vanhurskauttaa meidät, niin että kaikille tulee näkyväksi tosiasiaksi, että meidän omasta elämästämme tulee esiin Kristuksen hyveitä.

Artikkeli julkaistiin ensin BCC: n lehdessä nimeltä Skjulte Skatter (Kätkettyjä Aarteita) kesäkuussa 1955 otsikolla ”Tilregnet rettferdighet” (Luettu vanhurskaus).
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag

Lue artikkelin kirjoittajasta, Sigurd Bratliesta, täältä: /sigurd-bratlie-jumalan-apostoli

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Uusi liitto ja laittomuuden salaisuus

Uusi liitto on henkilökohtainen liitto, johon käymme Jumalan kanssa; siinä sitoudumme tottelemaan kaikkea hänen tahtoaan ja vastaavasti hän sitoutuu varustamaan meidät kaikella, mitä tarvitsemme siihen.
Laittomuuden salaisuus tarkoittaa, että useimmat ihmiset selittävät pois tämän osan armoa, jonka Jeesus on tuonut meille, ja sen sijaan he kääntävät Jumalan armon synnin sallimiseksi.