Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä – voinko minä olla sellainen?

“Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä …” 1. Kor. 13:4. Voinko minä pienten lasten äitinä olla sellainen? En ole kaikesta huolimatta luonnostani sellainen!

Kirjoittanut Eunice Ng
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä – voinko minä olla sellainen?

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä

1. Kor.13:ssa on kirjoitettu rakkaudesta, ja siinä on pitkä lista: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei kerskaa ei pöyhkeile. Se ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä…” Kahta ensimmäistä olen aina erityisesti ajatellut: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä”. Nämä sanat ovat riippuneet kotini seinällä pitkän ajan.

Inhimillinen rakkaus verrattuna jumalalliseen rakkauteen

On täysin normaalia, että äiti rakastaa lapsiaan. Teemme parhaamme, emme hauku heitä – ainakin yritämme olla tekemättä sitä. Mutta emme ole kutsuttuja ainoastaan rakastamaan inhimillisesti, vaan itse asiassa jumalallisesti, niin kuin 1. Kor. 13:ssa on kirjoitettu. Lopussa sanotaan: ”Rakkaus ei koskaan katoa”.

Jumalan rakkaus ei ole vain rakkautta, koska olen se, mikä olen – äiti, joka rakastaa lapsiaan ja haluaa tehdä heille jotain hyvää. On tultava pidemmälle. Kyseessä on hyveellinen rakkaus, joka tulee esiin korvaten huonon reaktion, kun lapseni esimerkiksi käyttäytyvät huonosti. Rakastava reaktio tulee esiin, mikä luonnostaan ei olisi ollut mahdollista.

Jotta jumalallinen rakkaus voisi tulla esiin, minun on kiellettävä itseni – se viha ja ärsyyntyminen, joka luonnostaan tulee esiin minussa. Meidän on taisteltava näitä taipumuksia vastaan, jotta hyveet voisivat tulla esiin. Tässä olen tuntenut suurta hätää ja teen siinä edelleen työtä. Kun luonnollinen rakkauteni kohtaa rajansa, silloin minulla on mahdollisuus saada hyveellistä, jumalallista rakkautta.

 Itseni näkeminen

Kun vartuin, luulin aina olevani valtavan rento ihminen. En koskaan ollut tyytymätön ihmisiin; ihmiset eivät yleensä rasittaneet minua. Elämässäni oli pitkä ajanjakso, jolloin en elänyt aktiivisesti kristittynä, mutta sitten tulin takaisin, koska näin todella, kuinka tyhjää maailma oli. Vasta, kun koin erilaisia asioita myöhemmin elämässäni, aloin todella nähdä pimeää puolta itsessäni. Koin tulleeni painostetuksi pisteeseen, jolloin itse asiassa tunsin jonkin pahan nousevan esiin minussa. Silloin tulin hätään.

Jossain vaiheessa me kaikki kohtaamme rajamme. Jos huomaisimme jonkun ihmisen vihastuvan siihen, mitä pieni lapsi tekee, se häkellyttäisi meitä, mutta sama viha nousee esiin minussa itsessäni ehkä jossain toisessa tilanteessa. Viha on minussa, aivan niin kuin se on joissain toisissakin ihmisissä.

Kun joudun omille rajoilleni ja yritän toimia omassa voimassani, tulen pisteeseen, jolloin oma voimani ei riitä, ja silloin räjähtää. Mutta hyveellinen rakkaus, rakkaus, joka on peräisin Kristukselta, ei ole kärsivällinen vain tiettyyn pisteeseen asti tyssätäkseen siihen. Tekivätpä toiset mitä tahansa, olipa tilanne minkälainen tahansa, Kristukselta peräisin oleva rakkaus vain jatkuu. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.

Rakkaus ei etsi omaa etuaan

Kun lapseni käyttäytyvät huonosti, he ovat niin kuin lapset yleensäkin: He huutavat eivätkä kuuntele, mitä sanon. Silloin minun on löydettävä ratkaisu tilanteeseen. Mutta kuinka toimin? Yritänkö vain selvitä siitä sanomalla, että kaikkien on kuunneltava minua nyt, koska olen ärsyyntynyt enkä jaksa enää?

Näissä tilanteissa olen huomannut, että syy siihen, että tulen pois rakkaudesta ja levosta johtuu itse asiassa siitä, että olen itsekäs. Haluan asioiden menevän nopeammin; se ärsyttää minua. Se  etten halua heidän käyttäytyvän niin, ei johdu siitä, että välitän lapsistani. Useimmiten se johtuu minusta. Heti, kun etsin omaani, rakkaus häviää.

Jaakob 3:16-17:ssä sanotaan itse asiassa: ”Sillä missä on kiivautta ja riitaisuutta, siellä on myös epäjärjestystä ja kaikenlaista pahaa menoa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdasta, sitten rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, se on täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Se on tasapuolinen ja teeskentelemätön.”

Kun olen itsekäs ja etsin omaa etuani, on mahdotonta, että joitakin hyveitä tai jotain jumalallista tulisi esiin minusta.

Minun on nöyrryttävä

Kuulin kerran erään jumalaapelkäävän miehen sanovan, että viisautemme määrä vastaa saamieni hyveiden määrää. Ja että meillä on vain yhtä paljon viisautta, kuin olemme nöyrtyneet. Ne kulkevat käsi kädessä. Saadakseni hyveitä minun on nöyrryttävä. Ihmiset voivat olla luonnostaan rentoja, ja tavallisesti olen sellainen, niin että ihmiset voivat sanoa: Voi miten hyvin suhtaudut tilanteeseen! Mutta todellisuudessa asia ei ole niin. Se johtuu vain siitä, että olen oma itseni, sellainen kuin olen luonnostani. En ole tehnyt mitään suurta suhtautuakseni tilanteeseen tietyllä tavalla. Mutta sitten voin myös alkaa ajatella, että olen taitava, tai että minulla on tiettyä viisautta, jota minulla itse asiassa ei ole. Vasta kun tulen painostetuksi rajoilleni, näen sen.

En voi vain sanoa: ”OK, nyt näen, että minun tulee rakastaa tuota henkilöä. Minun täytyy rakastaa heitä. Seuraavalla kerralla, kun tämä tilanne tulee, minä aion käyttäytyä rakastaen.” Se ei toimi. Minun on itse asiassa myönnettävä oma heikkouteni ja nöyrryttävä ja valmistauduttava, niin että kun tilanne tulee, käännyn Jumalan puoleen. ”Jumala, sinun täytyy auttaa minua, tarvitsen kaiken voiman, niin että voin toimia rakastaen, sen sijaan että toimisin vain luontoni mukaan!”

Fyysinen tilanne voi jatkua tarkalleen samalla tavalla. En voi muuttaa lapsiani, mutta voin muuttaa omaa suhtautumistapaani. Minun on tunnustettava itsekkyyteni, ärtyneisyyteni ja levottomuuteni, ja ”kuoletettava” ne Pyhän Hengen avulla (Room. 8:12-13). Silloin saan rauhan. Silloin voin myös kuulla, mitä Henki sanoo minulle. Voin rakastaa lapsiani hyveellisellä rakkaudella. Ehkä minun edelleen on oltava joskus ankara heitä kohtaan, mutta sisimmässäni minulla voi olla rauha. Silloin hyveet tulevat esiin minussa.

Suurin kaipuuni on, että jumalalliset hyveet tulevat esiin, ja ovat elämäni. Inhimillinen reagointini vähenisi entisestään ja tulisin pisteeseen, jolloin sitä ei enää tapahdu. Se on toivoni.

Ehkä sinua kiinnostaa lukea lisää perhe-elämää käsittelevältä teemasivultamme. Voit myös lukea seuraavat artikkelit:

 

 

 

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Mitä tarkoittaa olla kristitty

Kirjoittanut Elias Aslaksen

Kristityn elämä on paljon syvempää elämää kuin vain se, että rukoilen Jeesusta tulemaan asumaan sydämeeni ja uskon syntien anteeksiantoon. Se on elämää, jossa on kehitystä ja kasvua siinä, mikä on Jeesuksesta. Tämä kirjanen tuo esiin valtavan selvästi ja yksinkertaisesti sen, mikä on olennaista kristityn elämässä.