Panettelu: Annatko periksi tälle tavalle, joka on pahuutta ?

On hätkähdyttävää, että ihmiset tekevät tätä ajattelematta, kuinka jumalatonta se oikeastaan on.

Panettelu: Annatko periksi tälle tavalle, joka on pahuutta ?

Mitä on panettelu?

  1. Ei läsnä olevan henkilön luonteen tai ominaisuuksien arvostelu.
  2. Puhuminen epäsuotuisasti tai loukkaavasti henkilöstä, joka ei ole läsnä.

Panettelu on eräs pahanlaatuisimmista ja jumalattomimmista asioista, mitä tästä pahasta maailmasta löytyy. Ja siitä huolimatta useimmilla on häpeällisen kehno käsitys siitä, mikä hirvittävä pahe se on, vaikka Raamattu puhuu siitä kovin selvästi. Panettelijoiden yllä lepää kauhea tuomio niin Vanhassa kuin Uudessa Testamentissa.

Tavallinen mielettömyys on puolustaa panettelemistaan sanomalla asian olevan totta. Tämä on röyhkeyttä, jota vain sellaiset pahat ihmiset voivat osoittaa. Itse sanontahan (norj. ”baktalelse” = takana puhuminen) ilmaisee, mitä se on: puhutaan toisten synneistä tai siitä, mitä pidetään syntinä toisissa ihmisissä, heidän selkänsä takana, ts. silloin, kun nämä eivät ole läsnä, sen sijaan, että mentäisiin henkilökohtaisesti heidän luokseen kysymään heiltä, onko asian laita niin, kuin on oletettu tai sanottu.

Totuuden puhuminen voi olla kyllin vaikeaa niillekin, jotka rakastavat hyvää. Ne, jotka panettelevat, ovat huonossa hengessä, niin, kovin huonossa, eivätkä sen tähden kykene pysymään pelkässä totuudessa. Vaikka kaikki olisikin totta, on panetteleminen joka tapauksessa jumalatonta.

Kuolemanvakava asia

«Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaaranna lähimmäisesi henkeä. Minä olen Herra. Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet tulisi syynalaiseksi hänen vuokseen.” 3. Moos. 19:16-17.

Joka panettelee salaa lähimmäistään, sen minä hävitän.” Ps. 101:5. Se on siis niin pahaa kuin vain voi olla, ja juuri siksi siihen pitää suhtautua niin kuolemanvakavasti, mitä se onkin!

 

”Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi puhuu petosta. Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa. Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen. Ymmärtäkää tämä, te, jotka Jumalan unohdatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.” Ps. 50:19-22.

Kunpa jokaiselle veljelle ja sisarelle tulisi valtava pelko tätä asiaa kohtaan, ja kunpa se säilyisi heillä heidän kaikkina elinpäivinään!

Voimakas selitys

He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä … He ovat juorujen levittäjiä ja panettelijoita…. Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin.” Room. 1:29-32.

Edelleen: «Sen tähden sinä ihminen, joka tuomitset, et voi millään puolustaa itseäsi, oletpa kuka hyvänsä. Missä toista tuomitset, siinä tuomitset itsesi, (kadotukseen, norj. käännös) koska sinä, joka tuomitset, teet itse samoja tekoja.” Room. 2:1.

Paljon on sodassa kaatuneita, mutta paljon enemmän kielen kaatamia! Mikä kammottava luku! Sinä, joka luet tai kuulet tämän, herää vakavuuteen, äläkä enää tee syntiä, vaan riennä pyytämään anteeksi sekä Jumalalta, että ihmisiltä!

 Panettelijat eivät peri Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:10 norj. käännös). Asiasta ei enää tule olla epäilystä.

Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, panettelee lakia ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja vaan sen tuomari. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja tuomita kadotukseen (panettelijat nimittäin). Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?Jaak. 4:11-12.

Tässä saamme jälleen voimakkaan selvityksen siitä, kuinka hirvittävän pahaa on panetella. Se on yhdenveroista Jumalan sanan panettelemisen ja hylkäämisen kanssa, Jumalan sanan, joka yksin voi pelastaa meidät!

Ja siten tuomitaan myös Jumala, joka on antanut nämä lait ja joka on kaiken tuomari! Voi kauhistus, mitä tyhmänrohkeutta!

  1. Kor. 5:9-13: sta löydämme uuden liiton sanat tästä asiasta: ei tule seurustella, ei edes syödä sellaisten kanssa, jotka panettelevat, sellaisten, joita kutsutaan veljiksi ja sisariksi, ja jotka kuitenkin panettelevat. Eikä yksistään näin, vaan käskymuodossa sanotaan: ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”

Panettelun puolustaminen sillä, että se mitä sanotaan, on totta, on röyhkeyttä, joka täydellisesti vahvistaa sellaisen ihmisen olevan paha. Eivätkä pahat kuulu elävän Jumalan seurakuntaan.

Saatamme erehtyä

Yksi Fransiskus Assisilaisen parhaista opetuslapsista on myös sanonut valtavan hyvin ja osuvasti tästä asiasta: ”Jos viivyt hyvässä, niin tulet hyväksi, jos viivyt pahassa, niin tulet pahaksi.” Tästä suorastaan vilisee esimerkkejä. Pane ne merkille ja viisastu!

Tuskin koskaan on se, mitä kerrotaan, täysin oikein, ei edes silloin, kun se koskee viattomia asioita. Me kaikki voimme erehtyä, koska:

  1. Me muistamme väärin.
  2. Me kuulemme väärin.
  3. Me käsitämme väärin.

Näiden lisäksi tulevat sitten vielä useimpien kohdalla synnilliset taipumukset liioitella, värittää, lisätä ja vähentää, ym. Lukemattomilla kokeilla voidaan osoittaa, että kun jokin tieto tai kertomus on monen vaiheen kautta kulkenut henkilöltä toiselle, ei sitä enää voi tuntea samaksi.

Aivan samoin kuin ne, jotka jakavat saaliin varkaan kanssa, ovat kovin vähän varasta parempia, ovat ne, jotka kuuntelevat panettelijaa, osasyyllisiä hänen kanssaan ja vain hiukan vähemmän jumalattomia. Mitä kuuntelijoiden sitten olisi pitänyt tehdä?

Jokaisen olisi pitänyt ymmärtää se välittömästi: Lopettaa pahanteko välittömästi! On samantekevää, kuka puhui, olipa se aviopuoliso, vanhemmat, tai lapset, tai isä tai äiti, tai muut. Jumala antaa hartaasta halusta runsain määrin kaiken rohkeuden ja voiman, jota sellaisessa tilanteessa ja muissa tilanteissa tarvitaan. Kunnia olkoon Jumalan!

Jokaisen todellisen ja vastuuntuntoisen Herran palvelijan täytyy painaa tämä vakavasti sydämelleen. Aina tarvitaan Kristuksen palavaa rakkautta, valvomista ja miehekästä mieltä!


Tämä on lyhennelmä Elias Aslaksenin kirjoittamasta vihkosesta, joka on  ensimmäisen kerran julkaistu norjan kielellä nimellä ”Baktalelse” Skjulte Skatters Forlagetissa (Kätkettyjen Aarteiden kustantamo)huhtikuussa 1971.
© Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag

Ehkä olet kiinnostunut lukemaan lisää teemasivultamme, joka käsittelee suhdettamme toisiin ihmisiin tai seuraavasta artikkelista:

/tiedatko-miten-vahingollisia-sanasi-voivat-olla

 

 

 

 

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Jumalan evankeliumi

Armo tarkoittaa, että kaikki syntini annetaan anteeksi, kun tunnustan ne. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että saamme voimaa olla kuuliaisia totuudelle, jonka Jeesus toi mukanaan. Tässä kirjassa Sigurd Bratlie kirjoittaa tästä aiheesta ja osoittaa, että Jumalan evankeliumi on uskon kuuliaisuutta.