Mikä merkitys on sillä, että Jeesus on meidän ylipappimme?

Sillä, että Jeesus on ylipappimme, on ratkaiseva vaikutus elämäämme. Välttämätöntä luettavaa kaikille opetuslapsille!

Kirjoittanut Johan Oscar Smith
Mikä merkitys on sillä, että Jeesus on meidän ylipappimme?

”Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta ja asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä kuuluu Jumalalle, tuomaan lahjoja ja uhreja syntien tähden.” Hepr. 5:1.

Jeesus ylipappina: Ihminen, jolla oli katoamattoman elämän voima

Meidän on tehtävä ero näiden kahden asian välillä: Jeesus, syntiemme sovittajana ja Jeesus ylipappina tai uuden liiton välimiehenä. Jumalaton tarvitsee Jeesusta syntien sovittamiseen, kun taas pelastettu tarvitsee häntä ylipappina ja puolustajana.

Jotta Jeesus voisi olla sovitusuhri ja ylipappi, hänen oli tultava osalliseksi lihasta ja verestä, niin kuin lapset, jotka hän tahtoi pelastaa. (Hepr. 2:14).  ”Ei hän ota suojelukseensa enkeleitä vaan Abrahamin siemenen.” Hepr. 2:16. Jeesuksen piti tulla ihmiseksi voidakseen pelastaa heidät. Siksi on myös kirjoitettu: ”…vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” Fil. 2:7-8.

Maan päällä oli ylipappeja, jotka valittiin maallista perimystä koskevan lain käskyn mukaan. Koska nyt nämä olivat kuolevaisia, ylipappeja oli paljon. Mutta Jeesuksella, joka sai alkunsa Pyhästä Hengestä, oli syntymästä asti ”katoamattoman elämän voima” itsessään. Tämä elämä ei koskaan aikaisemmin ollut ilmestynyt lihassa. Siksi Jeesus tuli taivasten valtakunta itsessään. Edes Johannes Kastajalla, joka oli suurin naisista syntyneiden joukossa, ei ollut tätä valtakuntaa itsessään; sillä pienin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.

Katoamattoman elämän voima oli ensimmäistä kertaa tullut lihaan Kristuksessa (Hepr. 7:16), eli se ilmestyi ihmisen ruumiissa. Niin kauan kuin Jeesus eli täällä maan päällä, hän oli ainoa ihminen, jolla oli taivasten valtakunta itsessään. Siksi hän saattoi sanoa: Taivasten valtakunta on tullut lähelle. ”Katoamattoman elämän voiman” avulla Jeesus taisteli lihasta nousevia kiusauksia vastaan. Tämän lihan hän oli vapaaehtoisesti ottanut itselleen. Hän sanoi aina ”ei” omille ajatuksilleen ja ”kyllä” jumalallisille ajatuksille. Hän kantoi itsessään voiman tämän toteuttamiseksi. Taistelut olivat useimmiten raskaita ja vaikeita; sillä hän joutui voimakkain huudoin ja kyynelin uhraamaan rukouksia ja anomuksia hänelle, joka voi pelastaa hänet kuolemasta. Hän nimittäin taisteli lihansa päivinä kaikkia inhimillisen lihan vaatimuksia vastaan ja saavutti niin perusteellisen voiton, että jopa hänen ruumiinsa lepäsi toivossa. Hänen sielunsa ei joutunut tuonelaan, eikä myöskään hänen lihansa nähnyt katoavaisuutta (Apt. 2:25-31). Jeesus on siis ainoa, joka on saanut täydellisen voiton kaikista lihan vaatimuksista, kaikista kiusauksista ja kaikesta synnistä. Tämä oli hänelle mahdollista, koska hänellä oli katoamattoman elämän voima.

Pyhä Henki – Puolustaja – Katoamattoman elämän voima

Jeesus kantoi perinnön itsessään. Tämä perintö piti jättää lapsille, mutta testamentti astui voimaan vasta hänen kuolemansa jälkeen, koska se ei ollut voimassa hänen elinaikanaan. Siksi oli tarpeen, että Jeesus meni pois, jotta Puolustaja, Pyhä Henki, saattoi tulla. Helluntaina hän lähetti Hengen niin voimakkaana, että se tuli kuin raju tuulenpuuska, joka täytti koko huoneen, jossa opetuslapset olivat kokoontuneina (Apt. 2:2).

Jeesuksella oli tämä Henki lihansa päivinä, ja hän uhrasi itsensä ikuisen Hengen voimassa. Hän kohtasi kaikenlaisia koetuksia ja kärsimyksiä (Hepr. 4:15). Jeesuksen piti tulla osalliseksi lihasta ja verestä voidakseen tulla kiusatuksi ja koetelluksi niin kuin me ja voidakseen tulla avuksemme koetuksissamme. Raamattu todistaa runsaasti siitä (Hepr. 2:16-18; Room. 8:3; Hepr. 10:5). Täällä maan päällä lihansa päivinä Jeesus sai koulutuksen ylipapiksi Melkisedekin mukaan. Kärsimykset tekivät hänet täydelliseksi. Jeesus kärsi kiusatuksi tullessaan. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka vetää ja houkuttelee häntä. Mutta Jeesuksen kohdalla on niin, että hän voitti itsensä Ikuisen Hengen voimassa. Hän kärsi kuoleman lihan mukaan koko elämänsä ajan. Hän antoi ruumiinsa eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi, mikä nyt myös meitä kehotetaan tekemään (Room. 12:1).

Jeesus: Ihmisten joukosta otettu ylipappi

Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että Jeesuksen koulutuksesta ylipapiksi on paljon sanottavaa, ja sitä on myös vaikea selittää, koska te olette käyneet hitaiksi kuulemaan (Hepr. 5:11-14). Salaisuus ”Kristus ilmestyi lihassa, hänet osoitettiin vanhurskaaksi Hengessä, hän näyttäytyi enkeleille” ylösnousemuksen jälkeen, koskettaa kaikkein intiimimmin Jeesuksen koulutusta ylipapiksi. Mutta niin kuin jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta ja asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä kuuluu Jumalalle (Hepr. 5:1), niin oli myös välttämätöntä, että taivaallinen ylipappimme valittiin ihmisten joukosta. Mutta jos joku ei ole osallinen lihasta ja verestä, kuten ihmiset, ei hän ylipäätään ole ihminen. Ja jos hän ei tule kiusatuksi, ei hän ole ihminen. Mutta Jumala olkoon ylistetty, meillä on ylipappi, joka on kaikessa koeteltu, kaikenlaisissa kiusauksissa, ilman syntiä. Tämä tarkoittaa, että hän voitti oman tahtonsa ja kiusaukset, jotka tulivat lihasta, jonka hän oli ottanut itselleen, niin täydellisesti ja puhtaasti, että hän oli ilman syntiä ja tahraa kaikin tavoin kiusauksen hetkellä. Tätä ei aina voida sanoa meistä, kun tulemme kiusatuiksi, ja siksi se mainitaan erityisesti Jeesuksesta.

Laki asettaa ylipapeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka tuli lain jälkeen, asettaa ylipapiksi Pojan, joka on tullut iankaikkisesti täydelliseksi. Näin kumotaan entinen säädös, koska se oli voimaton ja hyödytön (Hepr. 7:18, 28).

Kun sanotaan ”tullut täydelliseksi” meidän täytyy ymmärtää, että Jeesuksen lihan päivinä oli aika, jolloin hän ei ollut täydellinen. Siksi myös sanotaan, että Jumalalle sopi tehdä kärsimysten kautta heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.

Samasta syystä myös meille sanotaan, että jos me yhdessä hänen kanssaan kärsimme, me yhdessä hänen kanssaan myös kirkastumme (Room. 8:17). Kärsimys kohtaa meitä väistämättä, kun ojennamme elämämme Jumalan sanan mukaan. Kun harjoitamme jumalanpelkoa yhdessä vähään tyytymisen kanssa ja valitsemme kärsimisen synnin tekemisen sijaan kaikissa kiusauksen muodoissa, silloin kärsimme hänen kanssaan. Kaikissa näissä perusteellisissa jumalanpelon koetuksissa Jeesus on meidän uskollinen ylipappimme ja puolustajamme.

Enemmän kuin syntien sovitusuhri

Jos joku ei ymmärrä näitä siunattuja totuuksia, niin ne ovat silti jokaiselle, joka uskoo, yhtä kallisarvoisia. Minulle nämä Jumalan sanat Jeesuksesta ylipappina ja puolustajana ovat tulleet verrattomaksi hyödyksi, lohdutukseksi ja siunaukseksi.

Mutta Jeesuksen ylipappeus voi tulla käytäntöön vasta, kun kuolema on tapahtunut ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista (Hepr. 9:15). Vasta sitten saamme maistaa iankaikkista, meille luvattua perintöä. Mutta niin kauan kuin emme ole tunnustaneet olevamme kuolleita Kristuksen kanssa, emme myöskään voi saada hänen elämäänsä. Hänen Sanansa on Henki ja elämä.

Miksi Jeesuksen ylipappeus on niin huonosti tunnettu? Siksi, että meillä ihmisillä on etupäässä käyttöä Jeesukselle vain syntien sovittajana. Niissä ihmiset elävät päivittäin ja heidän on pyydettävä niitä anteeksi.  Mutta elämä ”Kristuksen kanssa ristiinnaulittuna” ilmaisee hänet ylipappina. Kaikki on seurausta elämästämme, sillä elämä on ihmisen valo.

(Raamatunjakeet ovat etupäässä peräisin Raamattu Kansalle- käännöksestä)

 

Tämä artikkeli julkaistiin ensin otsikolla “Jesus som yppersteprest” (Jeesus ylipappina) BCC: n lehdessä “Skjulte Skatter” (Kätkettyjä Aarteita) huhtikuussa 1928.  © Copyright Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag

Olet ehkä kiinnostunut lukemaan tämän valitun artikkelin:

...

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Niin suuri pelastus

Kirjoittanut Sigurd Bratlie

Apostoli, joka kirjoitti Hebrealaiskirjeen, kutsuu sitä «kehotuksen sanaksi». Tämän kirjan tarkoitus on vahvistaa ja laajentaa kehotusta ja luoda uskoa ja pelastusta kaikille, joilla on taivaallinen kutsumus. Kaikki, jotka seuraavat Hebrealaiskirjeen kehotuksia, voivat saavuttaa tämän suuren pelastuksen.