Vertailu vie ilon

Entinen Amerikan presidentti Theodor Roosevelt sanoi kerran hyvin osuvasti: "Itsen vertailu toisiin varastaa ilon elämästämme." Henkilökohtaisesti olen monta kertaa kokenut alemmuuden tunnetta, jos ole alkanut vertailemaan itseäni yhteen tai toiseen ihmiseen,

"Miksi hänelle on niin helppo puhua ihmisten kanssa? Kaikki rakastavat häntä. Miksi minä en ole enemmän sellainen? Haluaisin olla enemmän ulospäin suuntautunut ja suosittu."

"Ihmiset kysyvät aina häneltä apua ja neuvoa. Minut ohitetaan aina. Minun apuni ei sitten ole minkään arvoista."

"Hän on niin itsevarma. Miksi minun pitää koko ajan tuntea, että joudun selvittelemään asioita?"

"Haluaisin… se olisi mukavaa….Olisi yksinkertaisempaa….Miksi minä en…"

Jumala tietää ja suunnittelee kaiken

Nämä ajatukset ovat kuin tyhjiö, joka imee ilon suoraan elämästä. Aurinkoisesta päivästä voi hetkessä tulla harmaa ja synkkä. Miksi? Koska yhtäkkiä en kelpaa jossain tilanteessa toisille ihmisille. Elämäni ei ole tarpeeksi hyvä suhteessa jonkun toisen ihmisen elämään. Mutta Jumala ei ole luonut meitä jonkun tietyn standardin kopioksi. Hän loi jokaisen meistä ainutlaatuiseksi persoonallisuudeksi, erityisine ominaisuuksineen ja lahjoineen. Ja ainutlaatuiset olosuhteet. Ja niin, se koskee myös minua. Jos kiistän sen, kiellän myös sen, että Jumala tiesi, mitä hän teki, kun hän loi minut ja suunnitteli elämäni. Jos uskon Jumalaan, silloin uskon, että hän loi minut juuri sellaiseksi kuin olen, ja että hänellä on henkilökohtainen huolenpito minusta.

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! (Ps.139:16-17).

Minun tehtäväni on nyt käyttää sitä, minkä Jumala on antanut minulle, palvellakseni ja siunatakseni muita. Ja sitä en voi tehdä katselemalla muita ja toivomalla, että olisin enemmän heidän kaltaisensa.

Johanneksen evankeliumista luemme tapauksesta, kun Pietari kysyi Jeesukselta Johanneksesta. Jeesus vastasi: "…mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua." (Joh. 21:20-22). Se on todellakin niin yksinkertaista. Vain yhdellä asialla on merkitystä; sillä että minä seuraan Jeesusta. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä yksi tai toinen tekee. Se ei kertakaikkiaan kuulu minulle! Minä seuraan Jeesusta. Jos todellakin teen työtä tämän kanssa elämässäni, tulen kokemaan vapauden kadehtimisesta ja huonosta itsetunnosta, tyytymättömyydestä ja levottomuudesta, mitä vertailu tuo mukanaan.

Teot, jotka Jumala minulle valmisti

Eli: minun pitää lopettaa vertaamasta itseäni toisiin ihmisiin ja olla uskollinen Jumalan johdatusta kohtaan elämässäni. En voi yrittää ojentautua sen tai sen henkilön mukaan – henkilöiden, jotka vaikuttavat olevan "oikeanlaisia" henkilöitä tai sellaisia, joilla "on kaikki". Se mitä minä voin tehdä, on elää omaa elämääni Jumalan sanan mukaan. Paavali pirjoittaa: "Valvo itseäsi ja opetustasi ja ole siinä kestävä. Jos sen teet, oletpelastava itsesi ja ne jotka sinua kuulevat." (1.Tim. 4:16). Silloin persoonallisuuteni puhdistuu synnistä, ja minusta tulee juuri se henkilö, jonka Jumala tarkoitti minun olevan, kun hän loi minut. Haluan olla kykenevä tekemään ne teot, jotka hän on valmistanut minulle tehtäväksi. "Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." (Efes. 2:10)

Kun sitten minua kiusataan vertaamaan itseäni toisiin, tiedän, mitä minun tulee tehdä. Rukoilen Jumalaa, että hän vahvistaisi minua. "Kiitos, Jumala, että olet luonut minut juuri sellaiseksi kuin olen. Auta minua olemaan nöyrä, niin että voin nähdä, kuinka minun tulee seurata Jeesusta teoissa, jotka minulle on valmistettu." Jos kiinnitän katseeni Jeesuksen seuraamiseen, enkä toivo olevani jotain, mitä en ole, silloin hän antaa minulle voiman, mitä tarvitsen palvellakseni ja siunatakseni sillä, mitä hän on antanut minulle, ja elää puhtaudessa vain hänen kasvojensa edessä.