Uusi ja onnellinen elämä – Ristin kautta!

Uusi ja onnellinen elämä – Ristin kautta!

– Riippumatta siitä, missä asut ja kuka olet – voit tulla täysin onnelliseksi, sanoo Nadya Georgieva, joka on Bulgariasta. Hän todella tietää mistä puhuu ja halua mielellään jakaa tarinansa kanssamme.

9 Minuuttia ·

– Riippumatta siitä, missä asut ja kuka olet – voit tulla täysin onnelliseksi, sanoo Nadya Georgieva, joka on Bulgariasta. Hän todella tietää mistä puhuu ja halua mielellään jakaa tarinansa kanssamme.

Nadya Georgieva istuu eteeni lämpimästi hymyillen. Tarjoan hänelle lasin vettä, odottaen, mitä hän mahtaa minulle kertoa. Nadya on 36-vuotias ja työskentelee kirjanpidon parissa. Hän vaikuttaa hiljaiselta ja rauhalliselta, joka ei tee itsestään numeroa. Siitä huolimatta hän säteilee lämpöä ja rakkautta merkittävällä tavalla ja johon haluan tietää syyn.

Nadya kasvoi pienessä kylässä Bulgariassa, vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Hellaksen rajalta. Kommunismi oli silloin vallitseva ideologia maassa ja arvot, kuten tasa-arvo ja solidaarisuus, olivat vahvassa asemassa. Nadya ja hänen kaksi sisartaan kokivat turvallisen ja hyvän lapsuuden vanhempiensa kanssa Petrichin kaupungissa.

Koulussa Nadya loisti parhaiden joukossa. Hän oli useimpien muiden tavoin aktiivinen ja innostunut kaikenlaisesta toiminnasta. Joka ilta oli jotakin. Nadya osallistui niin koripalloon kuin matematiikkaryhmään, tanssiin sekä kuorolauluun.

Nuoreksi tultuaan, Nadya alkoi saada palautetta käyttäytymisestään. Muiden mielestä hän suuttui aivan liian helposti. Kun hänen äitinsä pyysi häneltä jotain palvelusta, ensimmäinen reaktio oli: "Miksi minun täytyy tehdä se?" Koulussa hänen täytyi aina olla oikeassa ja hän väitteli niin pitkään, että hän sai haluamansa.

Olin oman luontoni vaivaama; – negatiivisen asenteeni aiheuttamat heilahdukset tulivat jatkuvasti esille ollessani perheeni ja ystävien kanssa. Kommunismin idealismihan oli juuri jakaminen, toisten auttaminen, hyvänä oleminen jne. Vaikka kuulin siitä, en pystynyt toteuttamaan sitä.  

Iltaisin hänellä oli usein tapana vierailla kristityn isoäitinsä luona. Vaikka hän ei itse uskonutkaan Jumalaan, hän kuitenkin rakasti sitä, kun isoäiti kertoi Raamatun historioita.

– Se oli kuin toinen maailma, jonka sain nähdä. Maailma, joka oli niin kaukana kaikesta materiaalisesta maailmasta, missä elin, jossa kaikki on ihmisten järjen mukaan tehty.

– Erityisesti historia Joosefista teki vaikutuksen minuun. Hänet myytiin orjaksi Egyptiin ja heitettiin vankilaan. Kaikesta siitä huolimatta hän sai kuitenkin voiman Jumalalta pysyä aina iloisena ja kiitollisena.

Käännekohta

Nadya tunsi, että hänen elämänsä ja Raamatun uskonsankareiden elämän välillä oli suuri ero. 15-vuotiaana hän koki kuitenkin käännekohdan, joka tuli muuttamaan koko hänen elämänsä.

Pieni yksinkertainen jae, jonka hänen isoäitinsä luki hänelle Raamatusta, avasi hänen silmänsä näkemään, kuka Jumala on. Tämä jae tulisi horjuttamaan sen ateistisen ajattelutavan, jonka mukaan hänet oli kasvatettu ja joka vallitsi yleisesti koko maassa.

Hän siteeraa jaetta Johanneksen 1. kirjeestä 4,12:

«Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt …»

Yhtäkkiä hänelle oli aivan selvää, ettei hän voinut odottaa näkevänsä Jumalaa omin silmin. Kukaanhan ei ollut nähnyt häntä. Siihen tarvittiin yksinkertaisesti uskoa.

– Uskoa siihen, että hänelläkin olisi mahdollisuus saada se apu ja voima, joka Raamatun uskonsankareilla oli.

Nadya kääntyi, ilman että tiesi täysin, mitä se tarkoitti, mutta Jumala teki Raamatun sanat hänelle eläväksi.


Koin Jumalan suunnattoman armon ja voitelun elämässäni. Se oli erikoista. Se oli aika, jolloin pystyin muuttumaan. En voinut suuttua; vain ja ainoastaan sen suunnattoman ilon takia, jota koin sen kautta, että minulla oli yhteys Jumalan kanssa.
 

Nadya oli uppoutunut Jumalan sanaan. Hän pystyi lukemaan Raamattua yötä päivää.

– Se oli kuin elävää vettä, hän kertoo riemuissaan. On selvää, että nämä muistot hänen nuoruusvuosiltaan, olivat edelleen tuoreessa muistissa.

Sain nähdä «vanhan Nadyan» 

Tämän lyhyen jakson jälkeen, jolloin hän oli täynnä iloa pelastuksestaan, hän koki kohtaavansa oman luontonsa jälleen. Hän sai nähdä "vanhan Nadyan" – luonnollisine himoineen ja asenteineen.

Jumalan sana antoi hänelle suuren hädän tulla pelastetuksi kaikesta tästä. Pelkkä itsensä hillitseminen ei riittänyt, vihan noustessa esiin. Hän toivoi tulevansa vapaaksi. Vapaaksi itsekkyydestä ja kaikesta vaatimuksesta ja tyytymättömyydestä, joka halusi nousta esiin.

Kun Nadya meni kasteelle 16-vuotiaana, pappi kysyi kirkossa miksi hän oli kristitty. Nadya kertoi, että hänen todistuksensa on jae, joka lukee Johanneksen evankeliumissa 14,15:

«Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.»

Se oli hänen toivonsa. Hän rakasti Jeesusta ja halusi mielellään pitää ne hyvät käskyt, joista hän oli lukenut niin paljon.

– Kasteen jälkeen olin uskomattoman pettynyt. Vanha luontoni alkoi vaivaamaan minua entistä enemmän. Olin kristitty enkä siltikään pystynyt muuttamaan itseäni. Silloin minulla oli hätä.

Nadya sai jatkuvasti kuulla, että Jeesus kuoli ristillä, jotta me saisimme syntimme anteeksi. Tämä ei kuitenkaan ollut enää mikään lohdutus hänelle.

En kaivannut pelkästään syntien anteeksi saamista, vaan, että voisin tulla täysin uudeksi ihmiseksi. 

Uusi toivo

Hiukan myöhemmin, Petrichin seurakunta sai vieraita Brunstadin Kristillisestä Seurakunnasta. Nadya sai kuulla laulun heidän laulukirjastaan, joka antoi hänelle uuden toivon.

Nadya siemailee vähän vettä ennen kuin jatkaa kertomista.
– Kuulin mm. laulun jossa laulettiin: "Tahdon ristinsanaa täällä, viedä synnin  orjille." – Se on se mitä tarvitsen. Tämä on tie, ajattelin.

Nadya, joka oli siihen asti tuntenut itsensä synnin orjaksi, näki nyt ristin pääsynä vapauteen. Vaikka Jeesus oli aivan syytön, hän kuoli Golgatan ristillä, jotta voisimme saada syntimme anteeksi.

– Mutta sain myös nähdä, että risti on paljon enemmän kuin se. Jeesus kuoli, tai kielsi oman tahtonsa, joka päivä kaikissa kiusauksissa, joita hän kohtasi. Hän valitsi aina Jumalan tahdon tekemisen, oman tahtonsa sijaan. Tätä hän kutsuu Luukkaassa 9,23 "ristinsä ottamiseksi" – jo kauan ennen kuin hän tuli ristiinnaulituksi Golgatalla.

Nadya ymmärsi nyt, että Jeesus ei kieltänyt ainoastaan sitä mitä synti sai aikaan ulospäin – vihaisia sanoja, huonoja tekoja jne. vaan hän kävi taisteluun itse himoa vastaan, joka asui hänen luonnossaan – hänen oma tahtonsa, tai "synti lihassa", niin kuin Raamattu sitä kutsuu.

"Päivittäisen ristin" kautta, sai hänen syntinsä kohdata kuoleman – ennen kuin se tuli teoiksi. Jeesus ei kuollut ristillä vain jotta saisimme syntimme anteeksi, vaan hän jätti meille myös esimerkin, jota voimme seurata. Sen kautta, että hän ei koskaan langennut tullessaan kiusatuksi suuttumiseen, kateuteen, vihastumiseen jne. sai Nadya myös mahdollisuuden kulkea samaa tietä.

– Sanat, jotka Paavali kirjoittaa Galatalaisille 2,19-20 saivat aivan uuden merkityksen, hän kertoo: 
«Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa

Minulle tuli niin selväksi, että kun vien kuolemaan itsekkyyden ja kaiken sen vaatimuksen, jota tunnen kantavani, niin myös Kristuksen elämä voi tulla näkyviin minussa, hän kertoo innokkaasti.

Koin, että rististä oli apua

Nyt alkoi Nadyan elämässä tapahtua muutoksia. Hänen suunsa vetäytyy hymyyn, hänen ajatellessaan yllättynyttä äitiään, joka kysyi tytärtään auttamaan häntä. "Kyllä, haluan", vastasi se ennen niin uhmakas 17-vuotias, ennen kuin äiti sai sanottua kysymyksensä loppuun.

– Koin, että risti toimi. Ajattelin, että jos se toimii pienissä tilanteissa, sen täytyy myös toimia suuremmissa tilanteissa, joita tulen kohtaamaan, hän sanoo leveästi hymyillen. 

Toivo ja usko tulevaisuudesta

Voiton kokeminen oli Nadyalle oli suurin lohdutus. Se antoi hänelle toivoa ja uskoa tulevaisuuteen: Uskoa elämään, jossa hän tulisi enemmän ja enemmän muuttumaan – päivä kerrallaan. Vihaisena ja happamena olemisen sijaan hän pystyisi olemaan iloinen ja kiitollinen.

Kun katson tätä 36-vuotiasta naista, joka istuu sohvalla edessäni, en näe jälkeäkään siitä uhmakkaasta ihmisestä, joksi hän itseään kuvaili. Kysyn jännittyneenä, onko hän nyt täydellinen – onko hänellä enää käyttöä ristille.

Nadya nauraa kovaan ääneen vastatessaan, että täydellinen hän ei ole.
– Tarvitsen ristiä enemmän kun koskaan ennen. Vaikka olenkin saanut voiton monesta asiasta, niin Jumala antaa minulle valoa uusista alueista itsessäni, jossa risti voi vaikuttaa. Juuri silloin täytyy jatkaa itsensä kieltämistä, niin, että Jeesuksen elämä voi tulla esiin enemmän ja enemmän elämäni kautta.

Nadya sanoo käyttävänsä elämänsä ohjenuoraksi jaetta Roomalaiskirjeestä 14,17: "Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa." Kun hänellä on tämä rauha ja ilo sydämessä – hän tietää tekevänsä Jumalan tahdon mukaan.

Olen kokenut sen ilon! Koen sen ollessani kuuliainen Jumalan sanaa kohtaan, sanoo Nadya.

Aloita pienissä tilanteissa

Kysyn Nadyalta, onko hänellä jokin kehotus lukijalle, jolla ei ehkä vielä ole uskoa tähän elämään, johon hän sai uskon nuorena.

– Kyllä se minulla on, sanoo Nadya rauhallisesti, mutta päättäväisesti. – Luota Jumalaan – älä oman järkeesi. Jumala on kaikkivoipa. Hän voi muuttaa kaiken. Hän voi tehdä onnettomasta ihmisestä onnellisen. – Riippumatta missä asut – kuka olet – voit tulla täysin onnelliseksi.

Nadya puhuu vakuuttavasti Hän on itse kokenut sen.

– Ensiksi: käänny Jumalan puoleen. Lähtökohtana tulee olla, että haluat palvella Jumalaa koko sydämestäsi. Aloita aivan pienistä tilanteista. Kun sen teet – saat kokea, että Jumala on uskollinen. Hän saa aikaan sen, että voit aina olla iloinen ja kiitollinen; täysin riippumatta ylös ja alas heittelevistä tunteista, sekä elämän tilanteestasi ja olosuhteistasi.

Raamatunkohdat ovat peräisin etupäässä KR92- sekä Raamattu Kansalle- käännöksestä.