Mene suoraan sisältöön

Usko ja masennus – toistensa vastakohdat

Raamatusta luemme aivan erityisestä elämästä, ja minä haluan myös elää sellaista elämää. Uskonko, että se on mahdollista? On niin helppo masentua.

«Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.» (Hebr. 11: 6)

Luettuani tämän raamatunjakeen muutamia kertoja, olen tullut siihen tulokseen, että usko mistä tässä puhutaan, täytyy olla jotain syvempää kuin vain uskomista Jumalan olemassaoloon. Jos usko Jumalan olemassaoloon on horjuvaa, kuka silloin vaivautuu “tulemaan Jumalan tykö” ja haluaisi olla “hänelle otollinen”? Ei, tässä täytyy olla kyse uskosta, joka on jotain enemmän.

Usko siihen “että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” voi olla todella avuksi elämässäni. Minun tulee uskoa, että jos elän Jumalan tahdon mukaan; taistelen syntiä ja omia himojani vastaan, voin muuttua sisimmässäni. Asiat, mitkä aikaisemmin ovat olleet minulle mahdottomia – olla kärsivällinen ja kiitollinen, rakastaa kaikkia ihmisiä, ei olla loukkaantunut tai ärsyyntynyt – kaiken tämän Jumala voi kääntää niin, että saan aivan uuden sisimmän. Luemme siitä, ja siihen ei ehkä ole niin vaikea uskoa, kun katsoo toisia ihmisiä. Kun tutkin itseäni, silloin on helppo menettää rohkeutensa.

«Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.» (Job. 4: 5)

Olen kokenut joskus olevani masentunut. Tunne tulee usein, kun olen saanut valoa – kun yllättäen tulen tietoiseksi synnistä, joka minussa asuu. Silloin tunnen, että minulla on aivan liian pitkä matka kuljettavana. En jaksa ajatella, miten valtavan pitkän ajan voi viedä ennen kuin pääsen eroon kaikista pahoista taipumuksistani. Ajattelen, etten koskaan tule selviytymään siitä. Sellaiset ajatukset eivät tule Jumalalta, vaan ne ovat saatanan työtä.

Usko ja masennus, masennus ja usko — nämä ovat toistensa vastakohtia. Jos minä uskon täysin siihen muutokseen, jonka Jumala tekee ja että se voi tapahtua minussa, onko minulla silloin syytä masentua? Ja jos olen masentunut, uskonko silloin? Ei, en voi väittää, että uskoisin jos samanaikaisesti epäilen! Tiettyjä asioita ei vain voi yhdistää!

Vastaus on se, että minun täytyy varustautua uskolla, käyttää uskoa aseena masennusta vastaan, joka johtuu epäuskosta. “Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet.” (Ef. 6:16) Juuri näin Aabraham teki, kun Jumala lupasi hänelle pojan. “…eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut – sillä hän oli jo noin satavuotias – ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.” (Room. 4: 19-21) Aabraham ei masentunut, vaikka Jumalan lupaus vaikutti epätodennäköiseltä.

Vastaus on se, että minun täytyy varustautua uskolla

Tässä täytyy vain tietoisesti uskoa, varustautua uskon kilvellä, sillä jos seuraa omaa ymmärrystään, tulee masennus ja ottaa yliotteen hyvin pian. “Uskon kilpi” ei ole vain uskoa Jumalaan, vaan Jumalan voimaan, joka voi tehdä ihmeen kaikissa ihmisissä. Niin, KAIKKI, myös minä – riippumatta persoonallisuudesta, menneisyydestä ja luonnosta – voin tulla aivan erilaiseksi Jumalan avulla. Jumala on voimallinen tekemään ihmeitä. Usko siihen on minun aseeni!

Opin pääkohdat

Tutustu siihen, kuinka Jumalan sana kehottaa ja auttaa meitä elämään 100% hänen tahtonsa mukaan, niin ettei meidän tarvitse enää langeta syntiin, vaan että voimme päästä voittoisaan elämään.

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Minä olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa

Tämä kirjanen perustuu siihen, mitä Paavali kirjoittaa Gal. 2:19-20:ssä: «Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.» Tässä Elias Aslaksen selittää, mitä se tarkoittaa ja kuinka lukijalla voi olla sama todistus elämässään kuin Paavalilla.

Seuraa meitä