Tuomitse itsesi

Kaikki tapahtuu lakien mukaan; myös se, mikä koskee pelastusta. Aivan samoin kuin on olemassa luonnon lait, on myös hengelliset lait.

Pelastuksen peruslaki on nöyryyden laki – se koskee meitä alusta aivan siihen saakka, että olemme päässeet perille. Tämä on kirjoitettu Pietarin kirjeessä ja Jaakobin kirjeessä, samoin sanoin.

Nöyryyden laki

Laki sanoo: «Jumala antaa nöyrille armon». Ja vastaavasti on kirjoitettu: «Hän on ylpeitä» – tai ylimielisiä, itseviisaita tai pöyhkeitä – «vastaan». Jos joku, joka ei ole näyrä, rukoilee armoa, hän rukoilee turhaan.

Emme voi kylvää perunoita ja saada sadoksi mansikoita, vaikka kuinka haluaisimme ja olisimme lannoittaneet runsaasti, ja vaikka olisi satanut paljon ja vaikka olisimme hoitaneet maata parhaalla tavalla, niin että kasvumahdollisuudet olisivat hyvät, niin kuitenkaan se ei onnistu.

Voimakkaimmat sanat nöyryydestä ovat Jeesuksen sanat: "Joka itsensä alentaa, hänet ylennetään" (Luuk. 14:11), ja minulla on tapana sanoa: Halusipa hän tai ei. Jumala rakastaa sellaisia ihmisiä. Ja vaikka he rukoilisivat, että heitä ei ylennettäisi, heidät ylennetään silti. Niin varmaa se on.

Ensiluokkainen ja sekundaarinen nöyryys

Kun joku alentaa itsensä, kaikki tyhmät ihmiset halveksivat ja viisaat ihmiset kunnioittavat sitä. Ja joka tapauksessa, riippumatta siitä, mitä tyhmät tai viisaat ihmiset ajattelevat, sellainen ihminen korotetaan. Siis pelko itsensä alentamista kohtaan, – sen inhoaminen, sen pitäminen pahimpana ajateltavissa olevana asiana – on hengellisessä mielessä mieletöntä eli täysin järjetöntä.

Itsensä puolustaminen on siis suurinta hulluutta – se on pelastuksen sysäämistä pois. Meidän tulisi aina tavoitella parasta – meidän pitäisi tavoitella priimaa, ja sitä on itsensä tuomitseminen, itsensä nöyryyttäminen, itsensä alentaminen, omasta aloitteesta. Se on suurinta, ihaninta, palkitsevinta ja vaikuttavinta, mitä on olemassa, jokaisessa tilanteessa, joka hetki elämässä.

Juuri sitä pitäisi rakastaa ja käyttää jokainen tilaisuus siihen. Ja se on juuri itsensä nöyryyttäminen, omasta halusta; siis ei siksi, että toiset ovat sitä mieltä, että niin pitäisi tehdä. Se on ensiluokkaista. – Mutta Jumala on ylenpalttisen armollinen ja laupias, ja siksi voi käydä hyvin myös sekundalla.

Kysymys on itsensä nöyryyttämisestä, omasta halusta; siis, ei siksi, että toiset ovat sitä mieltä, että niin pitäisi tehdä.

Ja se, mikä tässä yhteydessä on sekundaa, on alennetuksi tuleminen – nöyryytetyksi tuleminen. Tästä Jumala päättää. Mutta aina ei sittenkään voi pelastua, mutta se on siis mahdollisuus. Pelastetuksi tulemisella on tietty ehto, kun on kyse sekundasta, ja se tapahtuu vain siten, että  tunnustan ja hyväksyn täysin nöyryytyksen ja alennuksen, ei vain suullisesti, vaan sydämessäni. Silloin tulen myös korotetuksi.

On todennäköisesti monia, jotka rikkovat arkipäivässä, ja eivät tunnusta mitään – eivät koskaan pyydä anteeksi – eivät kertaakaan pahoittele tekemistään. Sellaisille ihmisille on itsestäänselvyys puolustaa itseään "kynsin hampain"; niin, he tarttuvat jokaiseen oljenkorteen itsensä puolustuksessa – he puolustavat itseään kaikella mahdollisella. Silloin pelastus torjutaan – tehdään työtä omaa pelastusta vastaan.

Pelastus tapahtuu itsetunnustuksen kautta

Ei ole ylipäätään mitään muuta tapaa pelastua kuin itsetunnustuksen kautta – nöyrtymällä ja alentamalla itsensä ja tunnustamalla, tuomitsemalla itsensä, eikä ketään muuta.

Raamatussa on kuolemanvakava sana tästä: 1. Kor. 11:31-32: "Mutta jos tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi. Mutta kun meitä tuomitaan, se on meille Herran kuritusta, ettei meitä yhdessä maailman kanssa tuomittaisi kadotukseen." 

Tässä on siis järjestys: "yks-kaks-kol": Jos me tuomitsemme itsemme, ei meitä tuomita- ei tietenkään, koska ei ole mitään syytä. Mutta kun olemme laiminlyöneet sen, Jumala on niin rakastava, että hän tuomitsee meidät, antaakseen meille mahdollisuuden, ja jos emme hyväksy tätä tuomiota – alentamista, nöyryytystä, silloin meidät tuomitaan yhdessä maailman kanssa. Mutta tässä on taas se iso kysymys, aivan niin kuin aiemmin mainittiin, hyväksynkö tämän tuomion, ja jos en, minut tuomitaan yhdessä maailman kanssa! Voit lukea niin paljon kuin haluat – ei ole kirjoitettu mitään muuta.

Ja on itsestään selvää -tämä on melkein tarpeeton huomautus – että liiallista nöyrtymistä ei ilmene, mutta liian vähän nöyrtymistä kylläkin suuressa määrin. Kukaan ei ole koskaan nöyrtynyt liian paljon.

Tätä voi käyttää vakiovastauksena kaikkeen mahdolliseen, kun kaikki ei ole niin kuin pitäisi: Se johtuu huutavasta jumalanpelon puutteesta. Jumalan sanaa ei oteta kuolemanvakavasti, – mutta se on kuolemanvakavaa.

Sydämellisesti onnea kaikille! Onnea sanomattoman ihanalle tulevaisuudelle – kunnon, perusteelliselle pelastukselle! Ja vain Jumala voi antaa armon siihen. Ja hän antaa mielellään armon siihen, todella mielellään. Ja sen hän kaikken, kaikkein mieluiten haluaa antaa kaikille!