«Niin myös Hengessä vaeltakaamme!»

"Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme!" Tässä artikkelissa Jan-Hein Staal valaisee helluntain, helluntaiviikonlopun, eikä vähiten helluntaihengen merkitystä, mielenkiintoisella ja uudella tavalla.

Helluntai on jo takanamme. Siinä, mitä ihmiset saavat irti tällaisesta helluntaiviikonlopusta, on suuria eroja. Monille se kai merkitsee muutamaa vapaapäivää, jonka lisäksi toivotaan hienoa säätä.
On myös monia kristittyjä, jotka tapaavat toisiaan helluntaina, viettääkseen joitakin rakentavia päiviä yhdessä. Heillä on enemmän tai vähemmän määrittelemätön kaipuu saada kokemuksia ja innostusta, joka jossakin määrin muistuttaa sitä mitä ensimmäiset opetuslapset kokivat Jerusalemissa.

Pyhä Henki. Monet ajattelevat siihen liittyen erityisesti ihmeitä, parantumisia tai lahjoja, joita Pyhä Henki voi antaa. Ja niin Pyhä Henki voikin vaikuttaa myös meidän päivinämme. Mutta kuinka paljon tärkeämpää onkaan, että Jumalan Sana voi antaa meille selkeitä ajatuksia Pyhän Hengen työstä, kristityn arkipäivässä, vuonna 2012.

Hengessä vaeltaminen tarkoittaa, että käytämme tätä voimaa heittääksemme pois sen pahan, joka asuu lihassamme ja valitsemme Jumalan tahdon tekemisen.

Mitä ihmisessä asuu. "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" näin Paavali kirjoittaa kristityille Korinttilaiskirjeessä. Sinun ja minun ruumis – kehomme – on siis temppeli, jossa Pyhä Henki haluaisi tehdä päätökset kaikessa. Samaan aikaan Raamattu opettaa, että sinun ja minun ruumiissa asuu myös muita voimia – pahuuden, katkeruuden, masennuksen ja epäpuhtauden voimia. Voimia, jotka ovat vahvempia, kuin me itse. Silloin on selvää, ettemme kristittyinä voi tehdä sitä mitä itse haluamme ja elää niin "satunnaisesti". Vaikka olisimme ehkä joskus kokeneet Pyhän Hengen.

Päivittäinen, sisäinen taistelu. Kun Pyhä Henki asuu meissä, samanaikaisesti näiden syntisten voimien kanssa, merkitsee se sitä, että joka päivä olemme valinnan edessä ja sisimmässämme käydään väistämätön taistelu. Nämä syntiset voimat, ovat samoja kuin "lihan himot", joista Paavali kirjoittaa, kun luemme eteenpäin Galatalaiskirjeestä 5: "Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan."

Hengessä vaeltamisen kautta kasvaa sisimmässämme Hengen hedelmiä, joita ovat ilo, rauha, rakkaus ja uskollisuus.

Hengen läpivievä voima ja Hengen hedelmät. Joka on rehellinen, tietää erittäin hyvin mihin lihan himot johtavat. Pyhä Henki haluaa mielellään, ettemme koskaan anna periksi näille syntisille, pahoille voimille, jotka asuvat meissä. Pyhä Henki on kuin opettaja, joka opettaa meille totuuden ja opettaa meitä tekemään sitä mikä on Jumalalle mieluisaa. Jos me elämme Hengessä niin vaeltakaamme myös Hengessä, sanoo Paavali. Hengessä vaeltaminen tarkoittaa, että arkipäivässämme otamme käyttöömme tämän voiman, joka on Pyhässä Hengessä. Hengessä vaeltaminen tarkoittaa siis, että käytämme tätä voimaa heittääksemme pois sen pahan, joka asuu lihassamme ja valitsemme Jumalan tahdon tekemisen. (Lue koko viides luku Paavalin kirjeestä Galatalaisille.) Ja kaikista ihaninta kai on se, että Hengessä vaeltamisen kautta, kasvaa sisimmässämme Hengen hedelmiä; Hengen hedelmiä, joita ovat ilo, rauha, rakkaus ja uskollisuus.

Helluntai on nyt takanamme. Kunpa sinä ja minä voisimme 2000-luvulla, olla ihmisiä, joissa Pyhä Henki voi joka päivä tehdä työnsä, jonka se niin mielellään haluaa tehdä.