Mene suoraan sisältöön

Miksi halusin tulla opetuslapseksi

Mikä motivoi ihmistä luopumaan omasta tahdostaan?

Opetuslapsi on sellainen ihminen, joka aina ja jokaisessa elämäntilanteessa haluaa tehdä Jumalan tahdon oman tahtonsa sijaan. (Luuk. 25:33)

 Jeesus sanoi: “Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Luuk. 22:42. Haluatko valita tällaisen elämän? Kysymykseen voit ainoastaan sinä vastata, mutta tämä on syy siihen, että minä tein sen. Siksi päätin olla opetuslapsi.

Ensimmäinen askel

Kun olin nuorempi, olin viikonloppumatkalla seurakuntani poikakerhon kanssa. Pelasimme jalkapalloa ja laitoimme nuotion ja iltaisin kuuntelimme raamatunkertomuksia.

Lauantai-iltana istuimme ringissä ja kuuntelimme yhtä johtajistamme, joka puhui Jeesukselle elämisestä. Myöhemmin he kysyivät, halusiko joku meistä pojista sanoa jotakin. Eräs ystävä, joka oli pari vuotta vanhempi kuin minä, nousi heti ylös, mutta sen sijaan että hän olisi sanonut jotain, hän pyysi, että hänen puolestaan rukoiltaisiin.

En voi sanoa, että olisin ollut opetuslapsi, mutta olin laittanut ensimmäisen perustuskiven kristilliselle elämälleni.

Hänen jälkeensä muut tekivät samoin, ja yksi toisensa jälkeen heidän puolestaan rukoiltiin. Siitä tuli rukouskokous.

En ollut varma, mistä se johtui, mutta tunsin, että se oli erityinen mahdollisuus, jota en halunnut menettää. Pyysin yhtä johtajistani, voisiko hän rukoilla kanssani: “Ole niin kiltti ja auta minua elämään Jeesukselle; en ymmärrä siitä niin paljon nyt, mutta auta minua tekemään se sitten, kun ymmärrän.” En voi sanoa, että olisin ollut opetuslapsi, mutta olin laittanut ensimmäisen perustuskiven kristilliselle elämälleni. Koska sitä ensimmäistä kiveä, lujaa päätöstä, ei koskaan ole siirretty tai muutettu, sillä tulee olemaan merkitystä iankaikkisuudessa.

Mutta sitten kasvoin …

Teini-iässä huomasin, etten ollut niin “hyvä” kuin olin kuvitellut. Menetin helposti itsehillinnän, olin erittäin röyhkeä ja minusta alkoi kehittyä kiusaaja.

Uskoin, että syntini olisivat anteeksianenetut, mutta teini-iässä tein asioita, jotka olivat järkyttäviä niistä, jotka olivat lähelläni, ja saastaiset ajatukset, joita häpesin, vaivasivat minua. Tämä sai minut vihaiseksi. En halunnut tehdä syntiä, mutta tunsin, etten itse voinut auttaa itseäni. Sain henkilökohtaisen vihan Saatanaa kohtaan, koska tein ja ajattelin asioita, joita kaduin. Niinpä päätin, että riippumatta siitä, mitä tapahtuisi, en koskaan tietoisesti tekisi mitään väärää tai antaisi ajatusteni johtaa sellaiseen suuntaan, minkä tiesin vääräksi. Se oli oikeastaan oma tapani kostaa Saatanalle.

Päätin, että riippumatta siitä, mitä tapahtuisi, en koskaan tietoisesti tekisi mitään väärää tai antaisi ajatusteni johtaa sellaiseen suuntaan, minkä tiesin vääräksi.

Muistan selvästi, että tämä päätös antoi minulle valtavan ja odottamattoman rauhan tunteen. Kuitenkin kävi niin, että tein asioita, joita kaduin jälkeenpäin, mutta en tuntenut itseäni Jumalan tuomitsemaksi ja hylkäämäksi. Sen sijaan tunsin surua, joka veti minut lähemmäs Jumalaa. (2. Kor. 7:11). Uskon törmänneeni yhteeen evankeliumin suurista mysteereistä: “Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” Room. 7:20. “Minä” tahdoin tehdä muuta kuin “synti,  joka minussa asuu”.

Rukoilin hartaasti, että voisin tulla vapaaksi synnistä, jota huomasin itsestäni olevan. Tunsin varsinkin epäpuhtaiden ajatusten sitovan itseäni; se johtui osittain siitä, että ero kiusauksen ja synnin välillä ei ollut minulle niin selvä. Mutta vähitellen sain uskon, että minulle olisi mahdollista saada voitto itsessäni asuvasta synnista, joka tuli ilmi.

Merkittävä päätös

Kun olin noin viisitoistavuotias, osallistuin kristilliseen nuorisokonferenssiin Somersetissä Englannissa. Olin kokenut hieman sitä, mitä on saada voitto synnistä tietyllä alueella, mutta kaipasin sitä lisää. Kun kuuntelin konferenssissa puheita, sain uskon, että kuuliaisuuden kautta Henkeä kohtaan oli mahdollista tulla täydelliseen voittoelämään. Ei kerralla kaikesta synnistä, mikä minussa asuu, vaan askel askeleelta sitä mukaa, kun kiusaukset tulevat ja saan nähdä syntiäni. Halusin voiton synnistä, josta olin jo tietoinen, mutta myös minussa asuvasta synnista, josta en vielä ollut tietoinen, mutta josta tiesin, että Jeesus tulisi ilmaisemaan sen minulle, kun seuraan hänen jalanjäljissään. Sain uskon, että jos antaisin itseni täysin Jumalalle kaikissa tilanteissa tehdäkseni hänen tahtonsa, tulisin elämään, jossa saan voiton jokaisesta kiusauksesta. (2. Kor. 2:14).

“… ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.” Jos valitsen tehdä Jumalan tahdon kiusauksen hetkessä oman tahtoni sijasta, eikö tämä silloin olekin totta? “Minä” (oma tahtoni) ei enää elä.

Jeesus sanoi: “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Luuk. 9:23. Tämä “jokapäiväinen risti” on se, jolla kaikki kiusaukset syntiin kielletään, ja ne voivat tulla “kuoletetuiksi” ennen kuin teen syntiä. Paavali selittää sen näin: “Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” Gal. 5:24.

Jae, jonka otin itselleni siitä viikonlopusta, oli tämä: “Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.” Gal. 2:19-20.

“Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu…” Uskon kautta kuolen yhdessä Jeesuksen kanssa. Tämä ei ole fyysinen kuolema, vaan kuolen synnille.

“…en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.” Jos valitsen tehdä Jumalan tahdon kiusauksen hetkessä oman tahtoni sijasta, eikö tämä silloin olekin totta? “Minä” (oma tahtoni) ei enää elä. Silloin Kristus elää minussa. Luonnolliset, syntiset taipumukseni eivät pääse kasvamaan tai kehittymään. Olen valinnut tehdä Jumalan tahdon ja kuolla synnille. Tämä oli Paavalin todistus ja nyt siitä tulee myös minun todistukseni.

Siksi olen opetuslapsi

Minusta ei tuntunut siltä, että olisin oikeastaan halunnut tehdä syntiä, mutta minun piti luopua siitä, jos halusin olla opetuslapsi. Ei, kaipaus tulla vapaaksi synnistä oli syy siihen, että minusta tuli opetuslapsi! Huomasin, että oma tahtoni, toiveeni, himot ja halut olivat turmeltuneita ja että niille periksi antaminen olisi ollut iankaikkinen tappio itselleni ja niille, jotka olivat ympärilläni. Siksi haluan joka päivä, kaikissa elämän tilanteissa, joissa huomaan jotain omasta itsekkäästä tahdostani tulevan esiin, tehdä Jumalan tahdon omani sijasta.

…näin mahdollisuuden tulla täysin vapaaksi synnistä elinaikanani, ja tartuin siihen kaksin käsin.

On monia asioita, joista iloitsen, kuten esimerkiksi iankaikkinen elämä, Jeesuksen tunteminen ja yhteys pyhien kanssa. Mutta minulle syy siihen, että vapaaehtoisesti olin halukas luopumaan omasta tahdostani kaikissa elämäntilanteissa, oli se, että näin mahdollisuuden tulla täysin vapaaksi synnistä elinaikanani, ja tartuin siihen kaksin käsin.

Opin pääkohdat

Tutustu siihen, kuinka Jumalan sana kehottaa ja auttaa meitä elämään 100% hänen tahtonsa mukaan, niin ettei meidän tarvitse enää langeta syntiin, vaan että voimme päästä voittoisaan elämään.

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Minä olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa

Tämä kirjanen perustuu siihen, mitä Paavali kirjoittaa Gal. 2:19-20:ssä: «Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.» Tässä Elias Aslaksen selittää, mitä se tarkoittaa ja kuinka lukijalla voi olla sama todistus elämässään kuin Paavalilla.

Seuraa meitä