Mene suoraan sisältöön

Masennus valehtelee

Olin masennukseni orja ja se vei minulta melkein hengen. Lopulta Jumala osoitti minulle tien läpi sairauteni, ja hän antoi minulle valtavan ilon kaiken sen keskellä.

Olin masennukseni orja ja se vei melkein henkeni. Etsin vastausta, mutta en löytänyt. Lopulta Jumala näytti minulle tien sairauteni läpi ja hän antoi minulle valtavan ilon, mitä edes masennus ei pystynyt viemään minulta.

Masennus voi ilmetä monissa eri muodoissa ja vaikuttaa ihmisessä monin eri tavoin. Tämän vuoksi oletin, että sen voittamiseen ei olisi olemassa keinoa. Uskon edelleen, että ei ole yleismaailmallista “avainta” masennuksen voittamiseen. En usko edes siihen, että “depression voittaminen” tarkoittaisi samaa asiaa eri ihmisillä. Mutta tiedän, että Raamatun lupaukset ovat 100-prosenttisesti totta, riippumatta niistä psyykkisistä kärsimyksistä, joita ihmisillä voi olla. Vaikka tie pelastukseen ei ole kaikille sama, tiedän, että se on olemassa. Tämä on minun tarinani, jonka toivon olevan avuksi muille, jotka ovat kokeneet vastaavanlaisia koetuksia.

Vaivuin masennukseen

Masennus oli myrkyllinen ääni korvissani, ja se kuiskasi valheita minulle. Et koskaan voi olla onnellinen. Olet voimaton. Kukaan muu ei ymmärrä. Kukaan ei koskaan ole kokenut mitään niin ikävää. Ei ole mitään, minkä takia nousta ylös sängystä. Ei ole mitään, minkä vuoksi elää. Toivottomia, kauheita ajatuksia ja kuitenkin minä uskoin niitä. Minä uskoin näitä valheita, ja koska uskoin niitä, niistä tuli totta.

Koska olen kristitty, olin lukenut monia jakeita Raamatusta iloitsemisesta, jopa koetusten keskellä (1.Piet. 1:6), mutta en koskaan uskonut, että se olisi mahdollista minulle. Ajattelin, että kemiallinen epätasapaino ruumiissani tavalla tai toisella sai aikaan sen, että en ylipäätään voinut olla iloinen; että sairauteni oli jopa Jumalalle liian vaikea korjata.

Masennus vei motivaation ja osallistumisen elämään nopeammin kuin sanotaan: “Kokoa itsesi, se on vain omassa päässäsi!” Erosin yliopistosta kaksi kertaa vuoden aikana, irtisanouduin kahdesta eri työpaikasta ja lopetin kanssakäymisen ystävieni kanssa. En pystynyt syömään; en pystynyt nukkumaan. Olin kuin zombi. Suoritin jokapäiväisiä askareita ilman, että olisin oikeastaan elänyt.

Odotin merkkiä; vihjettä Jumalalta siitä, että elämä muuttuisi paremmaksi nurkan takana.Odotin sitä, että masennukseni parantuisi ihmeellisellä tavalla, ja että saisin luvan tuntea taas onnea niin kuin tavalliset ihmiset. En ymmärtänyt, miksi Jumala sanoi, että minun tulisi iloita keskellä koetuksiani, ja sitten hän teki koetukseni liian vaikeiksi, että olisin voinut iloita niissä.

En ymmärtänyt, miksi Jumala sanoi, että minun tulisi iloita keskellä koetuksiani, ja sitten hän teki koetukseni liian vaikeiksi, että olisin voinut iloita niissä.

Lopulta tilanne meni niin huonoksi, että tiesin, että jotain täytyisi muuttua, jos aikoisin jatkaa elämää. Kävin lääkärissä ja hän kirjoitti reseptin erilaisista lääkkeistä. Aloin treenaamaan ja pakotin itseni lähtemään ulos ja lenkkeilemään kolmesta neljään kertaan viikossa. Se toimi tietyssä määrin, mutta joka päivä lääkkeillä oli vähemmän ja vähemmän vaikutusta. Jonkun ajan kuluttua lääkkeet menettivät kokonaan tehonsa, ja kierre alaspäin alkoi taas.

Uudelleen alamaissa

Joidenkin pitkien, kurjien kuukausien kuluttua painuin syvyyksiin, mihin en koskaan ollut uskonut joutuvani. Saatana käytti masennuksen myrkkyä pimentääkseen mieleni niin, että tulevaisuus vaikutti loputtoman mustalta ja toivottomalta, ja koska uskoin sitä, siitä tuli todellisuutta. Ja halusin tehdä lopun tästä todellisuudesta.

Jumalalla yksin on valta antaa ja ottaa elämä. Hän loi minut sellaiseksi kuin olen, iankaikkisuus päämääränä. Jopa “kuolemanvarjon laaksossa” Jumala on kanssani ja haluaa juuri niissä olosuhteissa tehdä työn minussa ja minun kauttani. Itsemurha on hirvittävää epäuskoa Jumalan rakkautta ja kaikkivaltaisuutta vastaan. Se on hänen suunnitelmansa tuhoamista, ja periksi antamista Saatanan huonoille suunnitelmille kuolemaksi ja tuhoamiseksi. Silloin panen koko iankaikkisuuteni peliin.

Mutta kurjuudessani en pystynyt näkemään valoa, ja luovutin. Olin väsynyt elämään. Halusin nukahtaa niin etten enää koskaan heräisi. Silloin, syvimmässä pimeydessä, silloin kun oli jo melkein liian myöhäistä, Jumala ojensi kätensä, ja minä tartuin siihen. Jostain syystä, mitä en pystynyt selittämään, en päättänyt elämääni sinä yönä.

Kun on masennuksen syvimmissä syvyyksissä, voivat kauheat ajatukset saada itsen uskomaan, että itsemurha on ainoa ratkaisu. Loppujen lopuksi mikään ei voi olla pahempaa kuin toivottomuus ja epätoivo, mitä nyt tunnen. Mutta Jumalan sana sanoo jotain muuta.

Vähitellen minulle selvisi, että Jumala oli tavalla tai toisella tarttunut asioihin. Jostain syystä hän halusi, että eläisin täällä mään päällä. Mutta jos Jumala halusi minun elävän, tarkoittiko se myös sitä, että hänellä olisi keino, miten voisin elää vapoaana masennuksesta?

Rukousvastaus

Aloin etsiä Raamatusta vastausta. Mutta ongelmana oli se, että psyykkisistä kärsimyksistä ei ole kirjoitettu paljon. Löysin valtavasti jakeita, joissa kirjoitettiin synnistä vapaudesta, mutta depressio ei ole syntiä, ajattelin. Se on sairaus.

Ei, sairaus ei ole syntiä. Mutta periksi antaminen masennuksen oireille – toivottomuus, epätoivo, epäusko Jumalaa kohtaan – se oli syntiä, olivatpa ne peräisin sairaudesta tai eivät. Ja se taas tarkoitti, että voin voittaa tässä!

Sairaus ei ole syntiä. Mutta periksi antaminen masennuksen oireille – toivottomuus, epätoivo, epäusko Jumalaa kohtaan –  oli syntiä, tulivatpa ne kliinisestä sairaudesta tai eivät. Ja se taas tarkoitti, että voin voittaa tässä!

1. Korintolaiskirjeessä 10:13 on kirjoitettu: «Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus, ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne , vaan salliessaan kiusauksen, hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.» Olin lukenut tämän jakeen aikaisemmin, mutta en oikeastaan koskaan ollut ymmärtänyt sitä. “Jumala valmistaa ulospääsyn kiusauksesta.” Tämä ei tarkoita, että Jumala poistaisi koetukseni, vaan paremminkin sitä, että hän antaa minulle voimaa mennä läpi koetusten ja saada voiton niistä asioista, jotka vaivasivat minua. Tajusin, että Jumala tarvitsi minut olemaan puolellaan, voidakseen auttaa minua saamaan voiton. Taistelin tarttua uskoon ja aloin todella taistella masennusta vastaan.

Edellen huonot ajatuksset pommittivat minua: epätoivon ajatukset, itsetuhon ja vielä pahemmat ajatukset, jotka tuntuivat syöksyvän minua kohti loputtomina aaltoina. Tulin jälleen kiusatuksi masennukseen. Se kertoi minulle, että se ei ollut mahdolllista. Olin muka liian kaukana poissa, jotta Jumala voisi auttaa minua. Mutta 2. Kor. 10:4-5:ssä on kirjoitettu: «…me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.»

Joka kerta, kun ajatukset tulivat päähäni, hajotin niiden argumentit. Mutta tällä kertaa yritin olla käyttämättä omaa henkistä voimaani Tiesin, että “positiivinen ajattelu” ei toimisi tässä. Annoin itseni Jumalalle ja hän antoi minulle voimaa ottaa nämä ajatukset vangiksi. Se on taistelu, ja minun tuli koko ajan sanoa: “Ei, Raamattu sanoo, että voin iloita, en kuule, että kukaan sanoisi mitään muuta.” Opin olemaan sopusoinnussa Jumalan kanssa ja seuraamaan hänen ääntään kaikessa, myös käytännön asioissa. Se oli ainut tie voittoon.

Opin olemaan sopusoinnussa Jumalan kanssa ja seuraamaan hänen ääntään kaikessa, myös käytännön asioissa. Se oli ainut tie voittoon.

Jumala halusi esimerkiksi, että pidän huolta ruumiistani ja terveydestäni. Masennukseni on sairaus, ja minun piti kuunnella lääkäriäni ja tehdä kaikki, mitä hän sanoi. Koska harjoittelu on tärkeä osa parantumisprosessia, tiesin, että kun tunsin, että minun pitäisi mennä ulos juoksemaan, se oli myös Jumalan tahto, ja silloin lähdin juoksulenkille. Jos tunsin, että minun piti nyt lukea Raamattua, silloin aloin lukea. Jos Jumala sai sydämelleni lähteä ulos tapaamaan ihmisiä, silloin tein myös sen. Nämä eivät koskaan olleet sellaisia asioita, joita olisin halunnut tehdä. Usein ne tuntuivat todellakin maailman vaikeimmilta asioilta! Mutta sitä juuri taistelemisella tarkoitetaan. Se tarkoittaa täydellistä kuuliaisuutta Jumalaa kohtaa. Ja kun olin kuuliainen ja taistelin masennusta vastaan, Jumala oli uskollinen ja “valmisti pääsyn ulos kiusauksesta” ja antoi minulle voiton kiusauksistani. Ja kun sain voiton, tunsin aitoa iloa hengessäni.

Elämä masenuksen kanssa

Kärsin edelleen masennuksesta. Tunnen uupumusta ja heikkoa emotionaalista välinpitämättömyyttä, joka seuraa masennuskohtausta, mutta synti – sille periksi antaminen – on nyt jalkojeni alla. Tunteeni voivat olla alhaalla masennuksessa, mutta hengessäni minulla on ilo.

Minun ja sairauteni välillä on nyt selvä ero. Enää en ole orja. Voin olla onnellinen riippumatta siitä, mitä olosuhteissani tapahtuu. Tämä on matka, mutta olen aloittanut tällä tiellä, ja kaiken tämän kautta olen oppinut paljon.

Masennus valehtelee.

Yksi valhe oli, että mikään ei ole elämisen arvoista ja että elämän päättäminen lopettaisi kaikki ongelmani iäksi. Totuus on, että ruumiin voi tappaa, mutta ei henkeä, jonka on edelleen oltava Jumalan edessä. Jumala pysäytti minut, ja opin, että hänellä on suunnitelma elämälleni, ja että hän myös vie sen päätökseen. Opin, että itsemurha ei koskaan ole ulospääsy, koska Jumala on aina voimallinen pelastamaan.

Nyt tiedän, että en ole liian heikko. Tiedän, että en ole voimaton. Jumala on puolellani, ja hänen kanssaan on kaikki voima maailmankaikkeudessa. Tiedän, että on niitä, jotka ovat ennen kokeneet masennuksen; kokeneet sen ja tulleet siitä vapaaksi. Tiedän, että myös minun on mahdollista tulla täysin vapaaksi siitä, ja tiedän, että minun on mahdollista voittaa ja olla onnellinen. Tiedän tämän, koska olen kokenut sen. Ja edelleen koen sitä.

 Nyt tiedän, että en ole liian heikko. Tiedän, että en ole voimaton. Jumala on puolellani, ja hänen kanssaan on kaikki voima maailmankaikkeudessa.

En vielä ole se henkilö, joka minun tulee olle, mutta olen kaukana siitä henkilöstä, joika olin aikaisemmin. Masennus on ehkä varastanut vuosia elämästäni, mutta se ei ole tuhonnut sitä. Olen ehkä kerran ollut sairauteni orja, mutta Jumala on puolellani. Jumala on puolellani, ja minulla on maailmassa kaikki toivo paremmasta ja valoisammasta tulevaisuudesta. Nyt ruumistani voidaan käyttää Jumalan palvelemiseen. Elämäni voi olla hänen kunniakseen ja todistus hänen valtavasta voimastaan pelastamaan ja muuttamaan jopa kaikkein kurjimmat ihmiset.

Aloittaminen voi tuntua toivottomalta, mutta toivoa on. Aina on toivoa. Jumala ei ole uskoton, mutta minun pelastamisekseni hän tarvitsi sen, että tulin ensin itse uskoon ja olin kuuliainen hänen sanaansa kohtaan. Jumalan sana on totta. Usko Jumalan sanaan. Usko, että Jumala voi tehdä sinut vapaaksi. Ja sinun ei koskaan tarvitse olla kurjuuden ja epätoivon orja.

Opin pääkohdat

Tutustu siihen, kuinka Jumalan sana kehottaa ja auttaa meitä elämään 100% hänen tahtonsa mukaan, niin ettei meidän tarvitse enää langeta syntiin, vaan että voimme päästä voittoisaan elämään.

Lataa ilmaiseksi e-kirja

Minä olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa

Tämä kirjanen perustuu siihen, mitä Paavali kirjoittaa Gal. 2:19-20:ssä: «Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.» Tässä Elias Aslaksen selittää, mitä se tarkoittaa ja kuinka lukijalla voi olla sama todistus elämässään kuin Paavalilla.

Seuraa meitä